Valmistusvuosi 1975. Tuotanto ITC/Universal. Ohjaus Blake Edwards. Kuvaformaatti 16:9 Anamorfinen Widescreen 2.35:1, ääni DD 2.0 Mono. Kesto 108 minuuttia
Tuottaja-ohjaaja Blake Edwards ja näyttelijä Peter Sellers loivat komisario Jacques Clouseaun hahmon lähes vahingossa elokuvaan Vaaleanpunainen Pantteri (1964), jonka pääosan piti kuulua kuuluisaa jalokivivaras Sir Charles Lyttonia näytelleelle David Nivenille. Clouseau varasti kuitenkin huomion, ja jatko-osassa Laukaus pimeässä (1964) Sellersin toheloiva poliisihahmo oli jo elokuvan keskipiste.
Sellers näytteli Clouseauta kuudessa elokuvassa, joista viisi julkaistiin MGM:n Vaaleanpunainen pantteri –dvd-boksissa pari vuotta sitten. Sarjan kolmannen elokuvan oikeudet kuuluvat Universalille, joka viimein on saattanut palapelin puuttuvan palan dvd-muotoon.
Vaaleanpunainen pantteri on tietenkin maailman suurin timantti, joka elokuvan alkajaisiksi varastetaan jälleen lugashilaisesta museosta. Tumpelo etsivä Clouseau kutsutaan kadonnutta arvoesinettä etsimään. Sormi osoittaa syyttäen tälläkin kertaa mestarivaras Sir Charles Lyttoniin (tässä elokuvassa häntä esittää Christopher Plummer), joka vakuuttaa jääneensä eläkkeelle varasteluhommista. Samalla kun Lytton itse yrittää maineensa puhdistamiseksi päästä varkaan jäljille, Lyttonin syyllisyydestä vakuuttunut Clouseau alkaa jahdata Lady Lyttonia (Catherine Schell) tuhoten samalla kaiken mihin sattuu sormillaan koskemaan. Huikenelevainen lady tekee kaikkensa ohjatakseen etsivän väärille jäljille. Samanaikaisesti Clouseaun esimies poliisipäällikkö Dreyfus (Herbert Lom) etsii keinoa, jolla hän lopultakin pääsisi eroon hermoille käyvästä alaisestaan.
Kaikessa hauskuudessaan elokuva on rasittavan kaksijakoinen. Peter Sellers on hyvässä vedossa toheloidessaan sveitsiläisessä hotellissa ja yrittäessään vikitellä Lady Lyttonia. Nämä kohtaukset kuuluvat Clouseau-elokuvien hauskimpiin, ja niitä jaksaisi katsoa enemmänkin. Sen sijaan kohtaukset, joissa Plummer yrittää Sir Lyttonin hahmossa selvittää Lugashin alamaailmassa timantin kohtaloa, sopisivat enemmän James Bond -elokuvaan kuin koko perheen komediaan. Vaaleanpunainen pantterihahmo esiintyy jälleen elokuvan alkuteksteissä Henri Mancinin tutun tunnusmelodian tahdissa ja tekee lyhyen cameo-esiintymisen lopputekstien alussa.
Epätasaisuudessaankin elokuva on parempi kuin sitä seuranneet Vaaleanpunainen pantteri -kohellukset. Kahden ensimmäisen Clouseau-elokuvan nerokkuuteen ei 70-luvun Pantteri-elokuvista yllä yksikään.
Elokuva löytyy levyltä aiempien Pantteri-julkaisujen tapaan 2.35:1 laajakuvasuhteessa. Ääniraita on mono ja lisäominaisuuksia ei ole lainkaan (ei edes traileria). Matalan budjetin julkaisu siis.
DVD:n suurin arvo on siinä, että vihdoinkin kaikki Peter Sellersin tähdittämät Vaaleanpunainen Pantteri -elokuvat on saatu dvd-muotoon. Kuuden elokuvan sarja on hyvin epätasainen, mutta kokonaisuutena historiallinen komediakokonaisuus, johon kulminoituivat sekä tuottaja-ohjaaja Blake Edwardsin että koomikko Peter Sellersin urat.
Teksti: Mikko Suhonen