Mainos

Uutta tapettia vanhan tilalle

Tapetointi on kivaa, helppoa ja nopeaa. Siinä on kuitenkin yksi vähemmän miellyttävä piirre, jos seinä on tapetoitu jo aikaisemmin: vanhat pitäisi saada ensin pois. Tämä työ on saanut lukemattomat hikipisarat ja ärräpäät lentelemään lukemattomissa suomalaiskodeissa.

On tietysti tilanteita, joissa vanhat pahvit eivät irtoa kuin suolahapolla. Yllättävän usein - ehkäpä selvästi useimmissa tapauksissa - selvitään hyvin yksinkertaisella konstilla, joka ei edellytä kuin malttia odottaa.

Remontti-Reiska sai tapetoitavakseen yhden huoneen, jossa samalla tuli käytyä tämäkin homma läpi kädestä pitäen

Vanhan tapetin poistaminen

Irrottamisen hankaluus riippuu käytetystä tapetista: paksut, palstautuvat tapetit on usein kiinnitetty seinään järeämmällä tavaralla, samoin vinyylitapetit. Usein niitä ei saa irti kuin repimällä ja raaputtamalla. Mutta ohuempien tapettien suhteen sopii se tapa, jota Reiska nyt tässä käytti:

Sekoitetaan liisteriä niin kuumaan veteen kuin hanasta irtoaa. Levitetään paksuna mönjänä vanhalle tapetille. Kannattaa kuitenkin ensin kokeilla vaikkapa vain yhden vuodan alueelta, tepsiikö konsti. Jos ei, niin turhaahan liisteriä on silloin koko seinälle tuhlata. Kuuma liisteri tunkeutuu vanhaan tapettiin ja alkaa liuottaa vanhaa liisteriä sen takana.

Ja nyt tulee se tärkein kohta: on maltettava odottaa niin pitkään, että tapettiin alkaa ilmestyä selvästi erottuvia kupruja. Tässä yleensä tehdään se tavallinen virhe: ollaan liian hätäisiä ja pyritään nykimään pahveja irti liian aikaisin. Esimerkiksi tässä huoneessa Reiska antoi liisterin vaikuttaa yli tunnin - ja sitten vanha tapetti irtosikin kevyesti vetämällä, siististi vuota vuodalta. Ohuet jäämät Reiska raaputti varovasti irti pienellä teräslastalla.

Palstautuva ja vinyylitapetti eivät yleensä irtoa ihan näin helposti. Revitään siis ensin pinta pois ja tutkitaan sitten pohjaa edellä esitetyllä tavalla: joskus sen voi liottaa kokonaan pois, kuten kerrottiin, mutta muussa tapauksessa kannattaa pohtia sitä vaihtoehtoa, että uusi tapetti pannaan tämän vanhan pohjan päälle. Luonnollisesti seinä täytyy ensin kitata ja tasoitella; varsinkin jos uusi tapetti on kovin ohutta.

Jo ennen vanhan tapetin irrottamista on paras huolehtia sähkörasiat jännitteettömiksi. Työ on sekä irrotettaessa että varsinkin uutta tapettia kiinnitettäessä huomattavasti helpompaa, kun rasioista poistetaan muoviset pintakappaleet.

Naulanreiät ja muut kolot - mahdollisesti vanhan tapetin poiston yhteydessä lastan jättämät pikku viillot - kitataan ja hiotaan. Lopuksi koko seinälle tehdään vielä kevyt ylihionta, jotta viimeisetkin pienet epätasaisuudet lähtevät. Pohjan tasaisuus on sitä tärkeämpää, mitä ohuempaa tapettia siihen on tarkoitus laittaa.

Tässä tapauksessa huoneen yksi seinä oli tarkoitus jättää maalattavaksi. Silloin on ehdottomasti käytännöllisintä maalata ensimmäiseksi noin kämmenen levyiset maalikaistaleet lopullisella pintavärillä siihen nurkkaan, josta tapetointityö aletaan. Tämä on paljon, paljon helpompaa kuin maalata rajaukset tapetoinnin jälkeen.

Tapettihan tietysti tulee valita tapetoitavan huoneen mukaisesti: keittiöön ja lastenhuoneisiin pesunkestävää, salin aurinkoiselle seinälle kovaa valaistusta kestävää tapettia. Tänne tuli paksuhko, kohokuvioinen tapetti - leveys 53 cm, kussakin rullassa pituutta reilut kymmenen metriä. - Tapetteja ostettaessa oli tietysti muistettu tarkasta, että rullat kuuluivat samaan erään. Eri valmistuserien välillä saattaa hyvinkin olla sinänsä pieniä, mutta lopullisesti seinässä selvästikin erottuvia sävyeroja.

Aloitusten pystysuoruus ratkaisee lopputuloksen

Tällä kertaa työtä helpotti mukavasti se, että tapetti oli kohdistamatonta. Kohdistusvaraa ei siis tarvinnut laskea erikseen. Kun huoneen korkeudeksi mitattiin 235 cm, yhdestä rullasta saatiin oikein komeasti neljä täyttä korkeutta.

Reiska leikkasi vuodat työpöydällä pari, kolme senttiä huonekorkeutta lyhemmiksi. Sekä katon- että lattianrajaan tullaan aikanaan lyömään listat ja kun vuodat ovat hiukan lyhyitä, alahelma ei seinälle kiinnitettäessä pyyhkäise epämiellyttävästi lattiaa.

Aloitusnurkasta mitattiin pystysuora aloitusviiva puolitoista senttiä vuodan leveyttä kauemmas nurkasta. Nyt on muistettava tutkia myös sen viereisen seinän vaakasuoruus. Uudessakin talossa saattaa olla yllättävän suuria heittoja. Silloin suunnitellaan aloituskohta hiukan lähemmäs nurkkaa ja tehdään huolellisesti nurkan rajaus leikkaamalla tapettia tapettiveitsellä tai -leikkurilla. Mutta etenevän reunan on ehdottomasti oltava pystysuorassa!

Tapetti leikataan alustalla oikean mittaisiksi vuodiksi. Ennen liisteröintiä Reiskalla on tapana "tappaa" niiden luonnollinen taipumus kiertyä uudelleen rullalle leipomalla - eli pyörittelemällä - tapettia "vastakarvaan."

Kun ne pysyvät suorassa liisteriä levitetään tapetointisiveltimellä paksulti tapetin joka kohtaan: mihinkään ei saa jäädä kuivaa kohtaa. Vuodan yläpäästä taitetaan kolmannes itseään vasten - siis liisteri liisteriä vasten - ja sitten kaksi kolmannesta alapäästä samalla tavalla. Tämän tarkoituksena on helpottaa vuodan nostamista seinälle. Tehdään vuodasta rulla, joka pannaan mielellään isoon jätesäkkiin vettymään. Siellä ne eivät kuivu liian nopeasti.

Turpoamisaika riippuu käytetystä tapetista. Tälle paksulle tapetille se on vähintään viisi minuuttia, mutta kahdeksankaan ei ole liikaa. Ohuemmat saattavat olla valmiita jo kolmenkin minuutin seisottamisen jälkeen - tiedot löytyvät usein tapettirullien ohjelapuista. - Liisterinä Reiska käytti tällä kertaa valmisliisteriä.

Reiskan konstit oviaukkoihin ja nurkkiin

Kun aika oli kypsä, Reiska avasi vuodan yläpään ja taputteli sen ensin käsin seinään. Vuota on tässä vaiheessa suhteellisen helppo saada liukumaan täsmälleen oikeaan paikkaansa työntämällä sitä tukevasti avokämmenellä.

Avattiin alapää ja tehtiin samat temput - hyvin tarkasti, sillä nyt oli tärkeää saada etenevä reuna seuraamaan tarkasti apuviivaa: olihan kyseessä ensimmäinen vuota. Vuota voidaan harjata kiinni seinään isolla, muovisella sulalla tai erityisellä tapettiharjalla.

Tapetoijalla pitää koko ajan olla käsillään ämpärillinen puhdasta vettä ja väriä päästämätön riepu, jolla ylipursuva liisteri saadaan heti pyyhittyä pois. Liisterinvalmistajathan kyllä vakuuttavat tuotteensa kuivuvan näkymättömäksi, mutta älkää uskoko. Ei sellaista liisteriä ole olemassakaan.

Työtä jatkettiin vuota kerrallaan. Reunat työnneltiin toisiinsa kiinni, harjattiin seinään ja puhdistettiin heti liisterijäämät.

Oviaukon kohdalla Reiska tapetoi aukon ensin umpeen ja leikkasi sen sitten veitsellä auki reunoja myöten. Tässä kannattaa muistaa yksi konsti: - jos oviaukon toiselle puolelle näyttää jäävän kovin kapea vuodansuikale, kannattaa ensin mitata tarkasti sitä seuraavan, ensimmäisen kokonaisen vuodan paikka, merkitä apuviiva vatupassilla ja kiinnittää se ensin. Vasta sitten kiinnitetään aukon viimeinen vuota. Tämä siksi, että tuommoisella kapealla suikaleella on paha taipumus lähteä luikertelemaan omille teilleen: kun seuraava vuoka on jo vakaasti paikallaan, se on helppo saattaa ruotuun ja saumasta tulee varmasti suora ja siisti.

Nurkkaan tultaessa kannattaa pysähtyä toviksi miettimään jatkamistapaa. Seuraava seinähän voi taas olla kallellaan. Täydellä vuodalla ei kannata missään tapauksessa mennä nurkan yli.

Tässä nurkkaan jäi viimeisen vuodan jälkeen noin viiden sentin levyinen kaista, johon Reiska leikkasi yhdestä vuodasta ensin vajaan kahdeksan sentin levyisen kaistaleen - se siis taittui pari senttiä uuden seinän puolelle.

Uudelle seinälle, 47 cm päähän nurkasta Reiska mittasi uuden aloitusviivan ja kiinnitti nyt tuon jäljelle jääneen, leveämmän vuodan osan sen mukaisesti. Näin reunat menivät nurkassa suunnilleen sentin verran päällekkäin ja uudesta lähdöstä tuli taas varmasti pystysuora.

(JKA 23.1.2005)

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.