Kun Emmi Lemmetty lähti pienelle saarelle Latinalaiseen Amerikkaan, ei hän tiennyt, että se tulisi muuttamaan hänen elämänsä. Intiaaniprinsessa-blogissa nainen kertoo perheen monikulttuurisesta elämästä.
Seitsemän vuotta sitten Emmi Lemmetty, 32, kierteli ympäri Latinalaista Amerikkaa. Päämäärä oli Amazon, jossa Emmin oli tarkoitus opettaa viidakkokansojen opettajille, kuinka kommunikoida sellaisten oppilaiden kanssa, joilla on kielellisiä vaikeuksia. Viittomakielen tulkiksi opiskellut Emmi oli kuitenkin hurahtanut latinotansseihin ja halusi ottaa kaiken irti etelä-amerikkalaisesta rytmeistä.
Kiinnostus tansseihin toi Emmin läheiseksi monien paikallisten kanssa. Kun Emmi ensimmäisen kerran saapui Nicaraguajärvessä sijaitsevalle Ometepe-saarelle, ei hän tiennyt, että hän tulisi löytämään saarelta elämäänsä jotain tanssiakin pysyvämpää.
Uskomaton rakkaustarina! Pieksämäkeläinen Emmi lähti opettajaksi viidakkoon ja rakastui Haroldiin – kulttuurishokki lävähti silmille, kun mies ei osannut avata auton ovea
Saarella Emmi osallistui kylän töihin.
”Se särki sydämeni”
On vuosi 2013. Emmi on käynyt viidakossa pitämässä oppitunteja kehitysyhteistyöhankkeessa. Hän saa Amazonille tiedon, että Ometepe-saaren asukkaita on kohdannut valtava menetys: koko vuoden tulot menetettiin yöllisen ilkivallan vuoksi. Joku oli käynyt viiltämässä vesimeloniviljelmät niin, että niistä tuli myyntikelvottomia. Emmi oli itsekin saarella käydessään työskennellyt pelloilla.
– Siellä pelloilla huomasi, kuinka paljon he näkevät ruoan eteen töitä. Tunsin itseni tosi varakkaaksi, kun oli Suomessa katto pään päällä ja ihan perusjuttuja kotona niin kuin leivänpaahdin.
Koko kylä on konkurssin partaalla. Raha ei riitä ruokaan ja laskut on maksamatta. Lopulta alueelta suljetaan kokonaan sähköt.
Pariskunta palasi tapaamaan Haroldin perhettä ja kyläläisiä Ometepe-saarelle. Mukana myös pariskunnan lapsi.
Kaikki tämä särkee Emmin sydämen, sillä hän oli tullut läheiseksi saarelaisten ja etenkin erään perheen kanssa. Hän haluaa auttaa sen, minkä pystyy ja palaa takaisin saarelle.
– Keräsin Suomesta rahoitusta, ja saimmekin pari tonnia kasaan.
Kerätyillä rahoilla kylään rakennettiin bambukatos, jonka alla alkoi toimia pieni puoti. Sieltä myytiin kaikkea tarvittavaa turisteille ja kylän asukkaille. Tämän lisäksi kylään rakennettiin pieni mökki saniteettitiloja varten.
Emmi muistaa edelleen, kuinka hänelle ensimmäisinä kylässäolopäivinään tyrkättiin toiseen käteen mekko ja toiseen puutarhaletku, kun hän pyysi päästä pesulle. Mekon tarkoitus oli antaa yksityisyyttä aukealla paikalla sijaitsevalle pesupaikalle.
– Sitä letkua piti ujutella mekon sisälle, että sai pestyä itsensä, Emmi naurahtaa.
Harold pitää Suomessa lumen kolaamisesta ja tekee sitä myös talvisin työkseen.
Sanattamuus ei ollut este
Vuonna 2014 Emmi ja saarella koko ikänsä asunut Harold sanovat toisille tahdon nyt myös Emmille rakkaaksi tulleella Ometepe-saarella. Pian juhlien jälkeen pari muuttaa Suomeen.
Emmi muistaa edelleen, kuinka kulttuurishokki konkretisoitui auton ovenkahvaan. Emmin isä oli tullut hakemaan pariskuntaa lentoasemalta, mutta Haroldin oli hankala päästä autoon sisään.
– Siinä opeteltiin, miten auton ovi avataan. Ei Harold ollut koskaan ollut auton sisällä. Elämä aloitettiin tavallaan ihan alusta.
Pari muutti ensiksi Emmin siskon luo. Pieksämäellä Haroldia odotti tusinoittain opeteltavia asioita.
– Keittiökin on täynnä koneita. Puhumme keskenämme espanjaa, mutta ei meillä ollut aluksi niille kaikille uusille asioille edes sanoja.
Emmi papupeltotöissä appensa Marion kanssa.
”Sellaisesta on päästävä yli”
Vuosien mittaan Harold on oppinut myös Suomea ja ollut monissa eri pätkätöissä. Talvella hän pitää erityisesti lumitöistä, vaikka herääminen ei varsinaista herkkua olekaan. Nykyään lapsiarki rytmittää perheen eloa.
Kun Emmiltä kysyy, ovatko he kokeneet paikkakunnalla syrjintää, hän hiljenee ennen kuin vastaa.
– Aluksi oli ennakkoluuloja ja huuteluja, mutta sellaisesta on vaan päästävä yli. Nykyään Harold kyllä tunnetaan täällä ja hän pelaa paikallisessa joukkueessa jalkapalloakin.
Tärkein oppi, minkä Emmi on ometepeläisiltä saanut, on elämänasenne. Kokemuksiaan saarelta ja monikulttuurisesta arjesta hän jakaa blogissaan.
– Meidän elämä täällä ei lopu, vaikka ei olisi aina juustoa jääkaapissa. Siitä elämästä on jäänyt tietynlainen rentous. Osaa katsoa asioita monesta eri näkökulmasta.
