Introverttius ja ujous eivät ole sama asia, vaikka niitä moni asia yhdistääkin.
Introverttiutta tutkinut ja aiheesta kirjankin kirjoittanut Laurie Helgoe sanoo, ettei introvertti ihminen oikeastaan ole ujo, hän vain haluaa viettää runsaasti aikaa itsekseen.
Ujoilla ihmisillä on usein paljon yhteistä ekstroverttien, ulospäinsuuntautuneiden ihmisten kanssa. Monet ujot ihmiset haluavat olla sosiaalisia, mutta tietoisuus itsestä ja ahdistus voivat estää sen. Toisin sanoen ujo ihminen haluaa olla muiden seurassa.
Kun ujo ihminen lämpenee ja vapautuu seurassa, hän kokee saavansa voimaa muista ihmisistä aivan kuten ekstrovertit.
Esimerkiksi juhlatilanteessa introvertin ja ujon henkilön erilaiset ajattelutavat voivat selventää eroja. Molemmat istuvat syrjässä porukasta, mutta ujon ihmisen syy reunalla istumiseen on, ettei hän uskalla liittyä porukkaan. Hän saattaa esimerkiksi pelätä näyttävänsä tyhmältä muiden silmissä. Samaan aikaan introvertti henkilö voi olla tyytyväinen seinäruusun asemaansa, joskin mieluummin introvertti luultavasti olisi kotisohvallaan kuin isoissa juhlissa.
Helgoen mukaan jo reaktio juhlakutsuun saattaa selventää, onko henkilö ujo vai introvertti. Ujo henkilö innostuu kutsusta, mutta pohtii heti, miten hän tulee selviämään juhlista. Introvertti saattaa puolestaan pohtia heti ensitöikseen, miten voisi luikerrella ulos tilanteesta ja olla menemättä koko juhliin.
Introvertti voi sopeutua sosiaalisiin tilanteisiin ja käydä niissä ahkerastikin, mutta Laurien mukaan introvertti ei pysty pakenemaan sitä faktaa, että sosiaalisen kanssakäymisen jälkeen hän tarvitsee omaa aikaa palautuakseen sosiaalisista ponnistuksista. Ujoudesta sen sijaan on usein mahdollista opetella pois.