”Tyttäreni sai virpomispalkaksi saappaat" – muistatko vielä lapsuutesi surkeimman virpomispalkkion?

Muistatko vielä lapsuutesi surkeimman virpomispalkinnon? Pääsiäiskilpailussa tiedustelimme muun muassa, mikä on huonoin palkka, jonka vastaajat ovat kohdanneet.

Kyselyyn tuli 289 vastausta. Vastanneista 178 kappaletta kertoi, että ottaisi kyllä mielellään vastaan virpojia. Kaikki eivät kuitenkaan muista varautua trullien saapumiseen!

Huonoksi virpomispalkaksi tuomittiin ainakin hedelmät, jotka eivät lapsena jaksaneet innostaa – ja miltä kuulostaa ruisleipä- tai saapaspalkkio?

Mikä on huonoin virpomispalkka?

”Sain pienenä laihdutuskarkkeja vastineeksi virpomisesta. Pettymys oli suuri.”
– Silja

”Tyttäreni sai virpomispalkaksi saappaat. Monta numeroa tyttärelle liian isot ja niin risaiset, ettei voinut antaa eteenpäin kellekään!”
– Suski

”Leivokset. Tai paperittomat karkit, joista ei tiedä, mitä ne ovat. Itse leivottu on hygieniakysymys.”
– Joskus pienenä

”Kotiseudullani Keski-Suomessa virpominen oli lapsuudessani täysin tuntematon juttu. Kun nuorena aikuisena 1990-luvulla muutin Lounais-Suomeen, hämmennyin kovin, kun eräänä kevätlauantaina ovella seisoi pieniä noita-akkoja vitsoja heilutellen ja reippaasti loruillen. Ihmettelin touhua, mutta jotenkin tajusin, että he ilmeisesti haluaisivat jonkun palkan esityksestään. Eihän minulla tietenkään ollut karkkia tai muuta kivaa tarjottavaa kotona. Hätäpäissäni annoin heille yhden appelsiinin, ja ilmeistä näki, että eipä ollut palkkani järin mieleinen. Sittemmin viisastuin ja olen osannut varata kotiin makeisia.”
​​​​​​​– Mari K.

”Itse sain aikoinaan kirjan virpomispalkaksi. Silloin en osannut arvostaa sitä, kun odotin saavani suklaamunia.”
​​​​​​​– Lissu

”Kerran lapseni sai palkinnoksi raa’an kananmunan, luuli sitä värittömäksi suklaamunaksi ja haukkasi! Itku siinä tuli ja oksennus.”
​​​​​​​– Lahja

”Hedelmät. Sain lapsena appelsiinin. Ja se oli kauheata! Heitettiin ne kavereiden kanssa ojaan.”
​​​​​​​– Jeba

”Huonoin virpomispalkinto, jonka olen itse saanut lapsena, oli sellainen keltainen pieni koristetipu, joka näytti ihan kuolleelta demonilta. Toinen silmä puuttui, nokka oli vinossa, toisesta jalasta ei tietoakaan. Ei ollut tipu enää keltainen, kun oli väri lähtenyt, ja puolet kasvoistakin puuttui. Silloin ei ollut tällä tytöllä itku kaukana. Eli vinkkinä muille: jos sinulta ei löydy kunnon palkintoa, niin älä avaa ovea ja anna hätäpäissäsi löytämää palkintoa.”
​​​​​​​– Pääsiäistipu

Hyvinä palkintoina pidettiin näitä:

• Suklaa kaikissa muodoissa 
• Perinteinen suklaamuna tai raha
• Pienet suklaamunat, joista riittää jaettavaksi
• Hyvät suklaapatukat ja tikkarit
• Suklaamuna, euro, lakupatukka
• Yksi euro tai yksi suklaapatukka, yllätysmuna tai viisi ruohomunaa ja lakupatukka
• Suklaamuna, pääsiäisraepussi, ruohomunapussi, suklaapatukka 

”Itse sain joskus pienenä joltain hedelmää, sitä ei lapsi oikein arvostanut. Yksi otti vitsan ja sanoi, että palkkion saa hakea kuukautta myöhemmin, eihän sitä ovea enää muistanut kuukauden päästä.”
​​​​​​​– Vera

”Vanhat, kivikovat karkit. Minulta lohkesi hammas kovasta toffeesta lapsena, kun innoissani purasin toffeenpalaa.”
​​​​​​​– Tanja

”Kerran sain pikkutyttönä virpomassa käydessäni palkinnoksi appelsiinin. Se oli iso ja painava, vei pienestä koristani ison tilan. Kerran sain myös yhden purkkapalan.”
​​​​​​​– Nimimerkitön

”Yllätysvirpojille on tullut annettua keksejä, pikkukolikoita tai vastaleivottuja muffinseja. Joskus v. 1989–1992 olen lapsena saanut rahaa, jota kerjättiin, ja joskus saatiin jotain syötävää esim. keksejä. Äiti osti suklaamunia kotiin yhden jokaiselle ja niitä ei jaeltu naapurin lapsille.”
​​​​​​​– Tellu79

”Olen saanut eräältä naapurilta ihan oikein pienen risukasan.”
​​​​​​​– Henna

”Huono on suklaamuna, koska se sulaa käsissä. Virvoin pienenä vain omalle isoäidilleni, joka saapui evakkona Karjalasta. Hän antoi muutaman karkin.”
​​​​​​​– marjaana

”Ruisnappi tai leipä, sain itse sellaisen lapsuudessa.”
​​​​​​​– Taikku

”Lapset saivat naapurilta pienen keramiikkakissan, olivat kaikki kolme tehneet hienot vitsat ja antoivat naapurille, kyllä oli naamat pitkänä, kun pikku kissa lyötiin kouraan.”
​​​​​​​– Päivi

”Banaaniterttu tai puoleksi syöty keksipaketti. Banaanit tuntuivat pettymykseltä lapsena, näin aikuisena niitä osaisi jo arvostaa. Kun palkinto täyttää koko nokipannusi, ei se tunnu mukavalta. Lisäksi puoliksi syöty keksipaketti alkoi inhottamaan, tiedä, mitä bakteereita siinä olisi.”
​​​​​​​– Maiju

”Ammoin muksuna virpomispalkkioksi saadut porkkanat eivät oikein tehneet vaikutusta.”
​​​​​​​– Omppu

”Naapurin mummolta sai virpojat banaanin tai makkaraa. Se oli pettymys. Banaani pettyneenä vietiin kotiin hedelmäkoriin ja makkaranpätkä syötettiin naapurin kissalle.”
​​​​​​​– Helena

”Vanhoilta mummoilta sai aina palasokeria lapsen.”
​​​​​​​– Jonnaa

”Veljen vaimoke oli juuri leiponut, hätäpäissään veljeni antoi pellillisen uunituoreita pullia!”
​​​​​​​– Marmila

”Saimme kerran palkkioksi avatun rusinapaketin. Syömättä jäi.”
​​​​​​​– Rosita

"Pikkutyttönä muistan lähteneeni virpomaan ihan viimeisen päälle laitettuna siskoni kanssa; oli äiti ommellut viitat ja maalannut naamat ihan pränikäksi. Ekalta ovelta muistan heti, kun antoi mummu omenan ja sanoi, että hampaat pysyy parempana, kun omppuja jyrsii. Muistan vienot tekohymyt ja kauniin kiitoksen, mutta omena lensi viereiseen puskaan."
– lindaveronica