Valtaosa työttömistä ei saa laissa säädettyä alkuhaastattelua viidessä arkipäivässä. Työttömät kertovat kokemuksistaan työnhausta MTV Uutisille.
Neulekirjoista tunnettu Sarita Kotkavalkama tekee käsitöitä liki joka päivä ja etsii ohessa töitä.
Reilun puolen vuoden aikana hän on hakenut liki sataa työpaikkaa, pääosin asiakaspalvelua.
Hänen mukaansa melkein 95 prosenttia työpaikoista jättää vastaamatta kokonaan.
Kotkavalkaman työnsaantia hankaloittaa liikuntarajoite. Hän kokee, että häntä syrjitään vammaisuuden vuoksi.
–Jos sen mainitsee hakemuksessa, ei varmana tule kutsua, ja jos sen kertoo haastattelussa, useimmiten silloin tiputetaan pois, Kotkavalkama toteaa MTV Uutisille.
Pitkäaikaistyöttömiä oli vuoden lopussa liki 110 000. Määrä lähentelee korona-ajan huippua.
Lisäksi alle joka kymmenes pitkäaikaistyötön on aktivointipalvelujen piirissä.
Työttömien valtakunnallinen yhdistyksen puheenjohtaja Jukka Haapakoski sanoo työttömien joutuvan etsimään työpaikkoja oman onnensa nojassa.
– Ja mitä pidempään se työttömyys kestää, sitä haastavampaa niitä työpaikkoja on avoimelta sektorilta löytää. Että kyllä sitä tukea tarvitaan, Haapakoski kommentoi.
Näin työttömät kertovat tilanteestaan
Työttömät kertovat MTV Uutisille lähettäneensä satoja hakemuksia ja kokeneensa suurta turhautumista.
Työtön, 40, Hyvinkää
"Olen ollut pitkään työttömänä, jos ei lasketa muutamia työkeikkoja, joita tässä ollut. Viimeksi olen käynyt työkkärissä muistaakseni 4/2023. Sen jälkeen ei ole ollut puhelinpalaveriakaan. Haen sen noin neljä työpaikkaa kuukaudessa.
Työtön olen ollut noin neljä vuotta. Aiemmin olen tehnyt silppua siellä täällä ja tuolla. Järkevää koulutusta ei ole: lukio ja varastonhoitajan perustutkinto. En uskalla ottaa lainaa opiskeluun, kun ei sekään töitä takaa 40-vuotiaalle naiselle. Kun tarve on aina koulutetulle, jolla on alan työkokemusta.
Ja itsellä on asuntolainaa eikä asunnosta eroon pääse, kun eivät ne liiku ja asun myös vähän ei-halutulla alueella. Tuntuu että lainaa on liikaakin elämän tilanteeseen nähden."
Työtön, 52, Karkkila
"22 vuoden jälkeen jouduin kilometritehtaalle. Yli 500 työhakemusta olen noin 2 vuoden aikana laittanut. Mitään tukia ei tipu eikä lorise.
Olen datanomi. Opiskelen esihenkilötutkintoa TE toimiston ja Työtehoseuran kautta.
On todella mieltä ylentävää, kun ei mikään riitä.
Hain "sentraalisantraksi" kokemusta Securitaksen ja Merenkulkulaitoksen puhelinvaihteen hommista kesätyönä. En takuulla kelpaa siihenkään.
Hain jopa automyyjäksi ja autojen siirtäjäksi. Minulla on B-C kortti kuitenkin taskussa vuodesta 2001. Kolarihistoria 0.
Mietin vaan edelleen, mikä minussa on vikana? Onko todellakin niin, että ammattitaitoista asiakaspalvelijahenkistä, ihmisten kanssa viihtyvää, kielitaitoista, oma-aloitteista henkilöä ei kerta kaikkiaan vain haluta palkata, vaan sen takia koska ikää on yli 50?
Haen jopa palkkatukea uudestaan jotta en olisi "niin kallis". Kunhan vaan mietin tässä senttien laskun lomassa, millä mahdetaan pärjätä seuraavaan rahapäivään."
Työtön, 47, Helsinki
"Viimeksi oli puhelinpalaveri TE-toimiston kanssa muistaakseni syyskuun loppupuolella, koska niiden pitäisi olla 3 kuukauden välein ja seuraavan piti olla 22.12.2024, mutta vieläkään ei ole tapahtunut mitään.
Olen siis ollut nyt taas työttömänä työnhakijana vajaan vuoden. Vuodesta 2022 olen ollut pätkätyöläinen ja sitä ennen työttömänä vuosikausia. Viimeisen reilun puolen vuoden aikana olen hakenut liki sataa työpaikkaa.
Kommervenkkinä työnhaussa minulla on se, että olen liikuntarajoitteinen, joka haittaa ulkona liikkumista etenkin talvisin. Lisäksi työpaikan pitää olla esteetön. Jos tämän mainitsee hakemuksessa, ei todellakaan tule kutsua haastatteluun.
Työkkäristä ei ole ollut apua. Itse olen työpaikkani hommannut."