Mäkihyppykauden hallitseva teema on kauden avauksesta ollut yksi ja sama: tuuliolot. Kuusamon yhden kierroksen avauskisa oli pelkkää tuulilottoa, erittäin epätasaiset olot ovat muokanneet tuloslistoja useissa ja tammikuussa Zakopanessa äkisti kääntynyt tuuli suisti Tshekin Jan Mazochin räsynuken lailla rinteeseen.
Äkisti ajateltuna mäkiväen napina tuulesta voi tuntua järjettömältä. Mäkihyppy on ulkoilmaurheilu, ja ulkona tuulee. Näin on aina ollut ja on jatkossakin.
Mutta mäkihyppy on viime vuosina muuttunut monilla tavoilla, jotka ovat korostaneet tuulen vaikutusta. Mäet ovat entistä suurempia - normaalimäistä ei ole maailmancupissa hypätty enää vuosiin -, lentoradat korkeampia ja vauhdit hyppyrin nokalla entistä kovempia. Näin on saatu aikaan televisiokuvia varten räätälöityjä, näyttäviä hyppyjä, mäkiväen slangilla "ballistisia lentoratoja", kuten FIS:n kilpailupäällikkö Walter Hofer aina jaksaa selvittää.
Ja vaikka tuulet vaikuttavat entistä enemmän, täytyy mäkihyppykisa viedä läpi kaikkivaltias televisiolle sopivassa rytmissä. Jokainen hyppääjä ei voi odottaa puomilla sopivaa hetkeä kymmentä minuuttia.
Siksi käytössä ovat tuulikorridorit, keskiarvot ja käppyrät, joista päätoimiset mäkivalmentajatkaan eivät näytä olevan täysin perillä.
- Kyse on tuotteen ja tasapuolisuuden välisestä kompromissista, Itävallan mäkihypyn lajijohtaja Toni Innauer sanoi STT:n haastattelussa.
"Osin lottoa"
Sapporon suurmäessä tuuli vaihtelee hyvinkin nopeasti ja voi ratkaista kisoja. Tätä seikkaa ei kukaan Suomen mäkijoukkueen lehdistötilaisuuksissa Sapporossa käynyt voinut olla kuulematta.
Mutta siinä missä alkukaudesta heikosti menestyneet suomalaiset märehtivät Sapporon tuulia jo etukäteen, pyrkivät esimerkiksi itävaltalaiset unohtamaan ne.
- Olemme tietoisia siitä, että tuuli voi olla täällä isossa osassa. Mutta jos miettii vain tuulta, voi kisojen jälkeen huomata tuhlanneensa paljon energiaa asiaan, johon ei voi vaikuttaa. Mitaleille päästäkseen on joka tapauksessa hypättävä hyvin, Itävallan päävalmentaja Alex Pointner sanoo.
Ajatukset erkanevat myös silloin, kun mäkihypyn ammattilaisilta kysyy, miten tuuliongelmiin pitäisi vaikuttaa. Suomen päävalmentaja Tommi Nikunen on puhunut nopeuksien pudottamisesta, tuuliverkkojen rakentamisesta ja tulevaisuudessa jopa vauhtimäkien kattamisesta.
Toni Innauer puolestaan ehdottaa suksien lyhentämistä, jolloin hyppääjän kantopinta-ala pienenee ja alttius tuulenpuuskille vähenee. Innauer heittää ilmaan myös ajatuksen, että yli yhden sekuntimetrin vasta- tai myötätuuleen hyppääviä rokotettaisiin tai hyvitettäisiin pituuspisteissä.
- Tämä on ehkä hullulta kuulostava idea, mutta uskon, että nykyjärjestelmä muuttuu vielä jollain tapaa. Emme ole kehityksen päässä.
- Tämä on osin lottoa, sitä emme voi välttää. Mäkihypyssä voittoon tarvitaan myös onnea, Innauer sanoo.
Tuulet siis puhaltavat ja keskustelut mäkitorneissa jatkuvat tulevaisuudessakin.
(MTV3-STT)