Koko joukkuetta ei voi vaihtaa, joten valmentaja saa potkut. Jääkiekon SM-liigassa näin on käynyt tänä syksynä kahdesti. Väistyä ovat saaneet Lahden Pelicansin Jami Kauppi ja Helsingin Jokereiden Waltteri Immonen, kumpikin samasta syystä, eli joukkueen odotettua heikomman menestyksen takia.
Valmentaja ja pelaajat tekevät mielestään oikeita asioita, mutta tulos on huono. Tilanteen jatkuttua muutaman viikon joukkueen sikariporras aloittaa syyllisten etsinnän. Tämä johtaa yleensä täydelliseen umpikujaan, jonka perimmäisessä päädyssä erotetaan valmentaja. Voitaisiinko kriisi välttää?
Kyllä, vastaa liikuntatieteen maisteri Olli Salmi, 38, jonka liikuntapedagogiikan lisensiaattitutkimus "Riippuvaisesta ryhmästä itseohjautuvaksi - tapauskuvaus jääkiekkojoukkueesta" tarkastettiin perjantaina 12. marraskuuta Jyväskylän yliopistossa.
Olli Salmi ei ole pelkkä teoreetikko, sillä hän on toiminut erilaisissa valmennustehtävissä jyväskyläläisissä JYP:ssä ja Diskoksessa, Rauman Lukossa ja Vaasan Sportissa 1980-luvun loppuvuosista lähtien. Jääkiekkoliiton kouluttajana Salmi oli puolitoista vuotta. Tutkimuksen kohde on JYP:n B-juniorijoukkue, mutta tulokset pätevät myös aikuisiin pelaajiin.
Syiden muualta etsiminen ruokkii avuttomuutta
Pelaaja tajuaa jossain vaiheessa, että hänen pelisuorituksensa ei ole riittävä. Pelaaja kokee myös, ettei hän pysty itse tarpeeksi vaikuttamaan peliinsä. Pelaajasta tulee avuton, hän alkaa etsiä ulkoisia syitä passiivisiin esityksiinsä: tuomarit ovat vastaan, valmentaja ei anna riittävästi peliaikaa, rooli joukkueessa on väärä.
- Valmentajan pitää kuunnella tarkasti pelaajan esittämiä syitä. Jos syyt ovat pääosin ulkoisia, valmentajan pitää kysyä pelaajan omasta vastuusta. Ei kai valmentaja voi tappaa pelaajan yritteliäisyyttä, Salmi kysyy.
Pelaajan motivaatio ja tunnetila ovat käytännössä samoja asioita, Salmi arvioi. Kun pelaajasta tulee huolestunut ja avuton, hänen motivaationsa laskee. Lopulta pelaaja jää oman ajattelunsa vangiksi.
- Valmentajan pitää pystyä viestimään pelaajalle, että tämä voi vaikuttaa itse pelaamiseensa ja koko uraansa. Pelaaja kuuntelee valmentajaa saadessaan toivoa paremmasta jatkosta.
Ryhmädynamiikka ratkaisee
Kiekkojoukkueen kriisiä ei ratkaista vain yksilötasolla, Salmi huomauttaa. Ryhmädynamiikka on yhtä ratkaiseva asia. Kun pelaajien astia on täynnä, valmentajan säiliössä pitää olla tilaa myös negatiivisille viesteille.
- Alussa pelaajilla voivat ajatella, että heillä on nyt erinomainen valmentaja. Joukkue muuttuu passiiviseksi, kun menestystä ei kuulu ja valmentajalta odotellaan yhä enemmän ratkaisuja. Jos tilanne ei laukea, pelaajista tulee avuton ryhmä, joka on jäänyt kiinni valmentajaansa. Pelaajat eivät voi olla riippuvaisia valmentajastaan vaan heidän on opittava näkemään omat valmiutensa, Salmi korostaa.
Mutta miten valmentaja voi estää valeyhtenäisen joukkueensa vajoamisen avuttomuuden tilaan?
- Samoin ajattelevat pelaajat liittoutuvat, jakavat samat kokemukset. Merkit näkyvät muun muassa pelaajien mennessä lämmittelyyn tai syömään: joukkue hajoaa pieniin palasiin, ryhmädynamiikka lakkaa toimimasta. Parhaiden pelaajien kutsuminen saunailtaan ei selvitä tilannetta, sillä nämä kertovat vain yhden kuppikunnan mielipiteet.
Olli Salmen muutama vuosi sitten valmentamat JYP:n B-junnut vajosivat välillä avuttomuuteen. Valmentajat osasivat herättää upoksissa olleen joukkueen, joka tuli pintaan kuin korkki. - Ja sen jälkeen sitä porukkaa oli vaikea voittaa, Salmi naureskelee.
Uuden messiaan pulmat
Ei ole helppoa tulla mestatun valmentajan tilalle. Monesti joukkue herää hetkeksi avuttomuudestaan, saattaa voittaa joitakin otteluita, mutta vajoaa hiljalleen uudestaan toivottomuuteen.
- Uuteen valmentajaan kohdistuu valtavat odotukset. Hänet nostetaan aluksi messiaan asemaan, ja hänen on vaikea vastata kohtuuttomiin toiveisiin. Jos uusi valmentaja ei havaitse ongelmia eikä pysty avaamaan koko joukkuetta, tulos on huono.
Jääkiekkoliiton kouluttajana toimiessaan Salmi pani merkille, että liian moni valmentaja oli huonosti perillä työnsä psykologisesta puolesta.
- Päästyään alkuun valmentajat kiinnostuivat kovasti aiheesta. He tajusivat, miten pelaajia pitää kuunnella. Valmentaminen on vaikeaa työtä. Siinä pitää aistien olla valppaina koko ajan. Maajoukkueen entisen päävalmentaja Hannu Aravirran sanoin, vaihtoaitiossa ei ole ilmaisia seisomapaikkoja.
(MTV3-STT)