Ihmismieli on ihmeellinen kapistus. Jari-Matti Latvala on ihmismielen syövereistä sellainen esimerkki, että hänestä voisi tehdä helposti seikkaperäisen tutkielman ja käyttää sitä esimerkkinä erilaisissa koulutuksissa.
Tänä vuonna 27 vuotta täyttävä kokenut kilpa-autoilija nousi viimein haluamalleen paikalle tehdastallin ykköskuljettajaksi. Tähän asti Latvalalta odotettiin hyviä sijoituksia ja varmoja pisteitä, mutta Latvala ei koskaan pystynyt mielestäni mukautumaan rauhallisen ja nöyrän kakkoskuljettajan rooliin. Enemmän hänestä on räiskynyt voittoja janoava kuljettaja, jolle on sitten tämän vuoksi sattunut lukuisia virheitä ja niiden myötä tallipäällikön kohtaaminen on ollut paikoin varsin epämiellyttävä tehtävä. Nyt Latvala on omalla paikallaan ja varsinkin tämän viikonlopun suoritus on ollut häikäisevä. Eritoten tämän päivän suoritukset näyttivät hänen kenties kypsyneen maailmanmestariksi asti. Edes rengasrikko ei saanut hermoja pettämään, vaan tilanteen jälkeen saimme kuulla rennon kommentin: "jännäksi menee, mutta antaa mennä vaan". Vielä on tietysti liian aikaista laittaa porilaisten marssi soimaan, mutta voihan sen ensimmäisiä nuotteja hieman mielessään hyräillä. Ihan vaikka pelkän fiiliksen vuoksi.
Petter Solbergin liittyminen Fordin tehdastiimiin ja Latvalan tallikaveriksi on mielestäni vain kasvattanut Jari-Matin voitontahtoa. Uran pahin takaisku olisikin hävitä tasaisesti parhaat päivänsä jo ajaneelle Solbergille. Petter voitti maailmanmestaruuden 29-vuotiaana ja siitä hetkestä tulee ensi vuonna kuluneeksi kymmenen vuotta. Solberg lähestyy näin ollen maagista neljänkympin ikää, jota pidetään ralliautoilussa eläkeikänä. Kun Mikko Hirvonen ajoi Latvalan tallikaverina, niin silloin Mikolta odotettiin mestaruutta. Nyt Latvalan tulee olla tiiminsä ykkösnyrkki ja sitä hän on nyt ollutkin. Monten harmillinen virhe on tällä suorituksella pyyhitty pois kertaheitolla. Silti pitää muistaa, että Meksikossa kellot ovat taas nollilla ja uusi taistelu edessä.
Mikko Hirvosella oli vielä aamulla seitinohut mahdollisuus ajaa ensimmäiseen voittoonsa uudessa tiimissä, mutta seitinohut oli liian ohut mahdollisuus. Ratkaisu tapahtui jo perjantaina erikoiskokeella numero yhdeksän, kun Hirvonen hävisi nastattomien renkaiden EK:lla lähes viisitoista sekuntia. Viimeinen oljenkorsi kamelin selkään tuli tämän aamun ensimmäisellä EK:lla. Latvala ei antanut Hirvoselle mitään mahdollisuuksia nousta mukaan voittokamppailuun - en tosin usko Mikon tähän mahdollisuuteen enää edes tosissaan uskoneen. Hirvonenkin tietysti voittaa tällä kaudella, se on täysin päivänselvä asia, mutta Ruotsissa ei ollut vielä sen aika. Silti täytyy sanoa, että molempien suomalaisten suoritus oli huippuluokkaa ja palautti uskon sinivalkoiseen menestykseen tällä saralla - huippumenestyksen. Kuten Mikko Hirvonen sanoi viimeisen pätkän maalissa: "ei se huono juttu ole, että Suomeen tuli kaksoisvoitto". Uskonkin tänä vuonna uuden lehden kääntyvän suomalaisessa ralliautoilussa.