Tummuneen mäntykaton maalaus

Yleensä riittää, kun katto pestään erityisellä maalinpesuaineella, joka pehmentää vanhan kerroksen ja antaa sillä tavalla hyvän tartunnan uudelle.

Ainetta voidaan laimentaa tarpeen mukaan joko laimeammaksi tai vahvemmaksi; ohje löytyy pullon kyljestä. Ensimmäiseksi onkin syytä testata sitä jossain sellaisessa katon kohdassa, joka ei ensimmäiseksi osu silmiin - levitetään ainetta sienellä pienelle alueelle ja tarkkaillaan, mitä tapahtuu.

Jos lakkakerros on niin ohut ja hento, että puu paljastuu ja alkaa imeä pesuainetta, sitä ei pidä käyttää vaan puhdistus tehdään muilla menetelmillä. Erityisesti keittiötiloissa taas katto on useinkin hyvin rasvainen ja siellä tarvitaan vahvempaa seosta; samoin kovat ja kiiltävät lakkapinnat.

Joskus vanha lakka saattaa olla niin kova ja paksu, ettei pesuaine onnistu pehmentämään sitä. Silloin se on hiottava ensin himmeäksi ja pestävä sen jälkeen. Pestessä on käytettävä suojalaseja ja -hansikkaita.

Paneelikatossahan yksi suurimpia ongelmia ovat oksat. Jo lautaa höylättäessä terä on jättänyt ne karkeiksi. Ne hiotaan hienolla - 200...240 -hiekkapaperilla. Kun maalinpesuaine on pesty pois, oksat käsitellään oksalakalla. Jos niitä on aivan tuhottoman paljon, voi joskus olla käytännöllisempää vetää koko katto ensin oksalakalla ja tehdä pohjamaalaus sen kuivahdettua.

Kaikkein rumimmat oksat kannattaa poistaa poralla. Sopivan kokoisesta tapista leikatulla kiekolla sitten tukitaan reikä ja kitataan ja tasoitetaan se asiallisesti ennen jatkokäsittelyä. Kannattaa melkeinpä käydä ensin puutavaraliikkeessä valitsemassa se keppi ja sitten siihen sopiva poranterä.

Pohjamaalauksen jälkeen myös naulankannat voidaan halutessa tasoittaa hienotasoitteella. Pakollista se ei ole, mutta yleensä jäljestä tulee selvästi nätimpi. Kittausten kuivuttua ne hiotaan, puhdistetaan - pölynimuri on taas oivallinen apuväline - ja maalataan pohjamaalilla.

Pintamaalaukseen on kaksi vaihtoehtoa: läpikuultava ja peittävä. Läpikuultavan kanssa on oltava varovainen ja mietittävä kahteen kertaan - se on parhaimmillaan uuden, puhtaan laudan kanssa mutta varsinkin kovasti tummuneen, vanhan katon kanssa jälki saattaa näyttää likaiselta.

Vesiohenteinen maali on tekijän kannalta helppo ja asukkaan kannalta miellyttävä - haju ei ole pistävä. Puolihimmeä pinta lienee useimmiten sopivin, sillä se piilottaa mukavasti pienet epätasaisuudet ja on muutenkin rauhallinen ja silmää miellyttävä.

Tähän kattoon oli valittu peittävä maali. Vaikka vanha pinta oli päässyt varsin tummaksi, hiukan yllättäen yksi pintakerros osoittautui riittävän peittäväksi. Huone muuttui uuden katon myötä kerralla paljon suuremmaksi ja ilmavammaksi.