Treeball: Liars in Love

Helsinkiläinen Treeball-bändi ei kaihda haasteita. Kolmannella pitkäsoitollaan yhtyeen laulaja-lauluntekijäpari Nick Triani ja Astrid Swan ovat kuitenkin haukanneet tavallistakin isomman palan: he ovat päätyneet tekemään Liars in Love –levystä konseptilevyn, jonka kaikki tekstit ruotivat parisuhteen vaikeutta ja menetetyn rakkauden kipeyttä. Teeman aloittaa jo levyn nimikappale, jonka nimi on viittaus amerikkalaisen, viime vuosikymmenellä kuolleen kirjailijan Richard Yatesin novelliin.

Vaikka teemalevyn teko on jo itsessään vaativa taitolaji, Treeball on päättänyt kuitenkin nostaa levyllään vaikeuskerrointa edelleen. Vai mitä muuta pitäisi tuumata päätöksestä tehdä kokonainen levy pelkkiä duettoja? Tokihan bändi on viljellyt duettoja ahkerasti aiemmillaankin levyillä, mutta duettojen lisäksi kahdella aikaisemmalla levyllä mukana on ollut muutakin biisimateriaalia.

Kun bändi itse on nostanut riman kolmannella levyllään näin korkealle, se olisi helposti voinut kapsahtaa yrityksessään katajaan, mutta onneksi niin ei ole käynyt. Vaikka joissakin kappaleissa kuuluu hiomattomuus – bändi itse kertoo nauhoittaneensa kappaleet harjoittelematta niitä juurikaan ennen levytystä – levyn parhaat kappaleet toimivat pitkälti juuri Nick Trianin ja Astrid Swanin kemian varassa. Astridin kuulas ja sensuelli ääni ja Nickin särmikäs ja rokkaavampi ääni muodostavat yhdessä epätodennäköisen parin, joka kuitenkin toimii yhdessä hienosti – juuri vastakkaisuudesta kumpuaa jännite, josta syntyy parhaimmillaan kiinnostavaa ja yllätyksellistäkin musiikkia. Ja kun lauluntekijäparia komppaa vielä ammattimainen bändi, joka hakee musiikillisia vaikutteita niin Beatlesista kuin voimapopista tai americanastakin, Liars in Love –levyn parhaat kappaleet, kuten Under My Skin ja balladimainen Liars in Love jäävät soimaan mieleen vielä levyn loputtuakin. Nopeampitempoisista kappaleista vahvimpaan tunnelmaan yltää puolestaan Out of This Dark Room Comes Anything, jota tahdittavat viiltävät särökitarat.

Levyn loppua kohti lataus pääsee kuitenkin paikoin purkautumaan. Liars in Love –levyn ehkä heikointa antia ovat With my Hand -kappale ja luonnosmainen 8 o’clock -kappale, joissa hiomattomuus ja lo fi –estetiikka kääntyy jo bändiä vastaan.

Vaikka uusi levy ei kokonaisuudessaan yllä esimerkiksi Treeballin ensimmäisen levyn parhaimpien kappaleiden tasolle, Liars in Love on silti epätasaisuudessaankin hyvä levy hyvältä bändiltä. Suomessa ei tosiaankaan ole liikaa Treeballin kaltaisia yhtyeitä, jotka täällä metallimusiikin armoitetussa suurvallassa puolustavat pelkällä olemassaolollaan oikeutta tehdä melodista, toisinaan häpeämättömän romanttista ja toisinaan lapsenomaisen naiivia musiikkia. Ja vielä englanniksi.

teksti: Kirsi Hantula