Maantiepyöräilyn Ranskan ympäriajo eli Tour de France on maailman suurin ja seuratuinkin yksilölajien urheilutapahtuma. Parhaillaan käynnissä oleva kisa on jo 91:s, joten vuosien varrella Galliaa on kiertänyt melkoinen määrä polkijoita.
Näin ollen ympäriajon historiaan mahtuu kasapäin hurjia ennätyksiä ja määrättömästi dramatiikkaa. Kuninkuuskilpailun arvolle sopivasti, totta kai. Ranskaa ympäri matkaavilla kilpailijoilla on tänä vuonna matkaa yhteensä 3391 kilometriä, mutta aina ei näin "helpolla" ole päästy. Kaikkien aikojen pisin ja sellaiseksi varmasti jäävä Tour on vuoden 1926 kisa, jossa sinniteltiin peräti 5745 kilometriä. Tuon maratonin jälkeen kokonaispituus on tullut tasaisesti alas, viimeksi yli 4000 kilometriä ajettiin vuonna 1987.
Kaikkien aikojen lyhimmät kisat ovat puolestaan kaksi ensimmäistä Touria (vuodet 1903-04), jolloin matkaa taitettiin vain 2428 kilometriä. Tämänvuotinen koitos on kaikkien aikojen seitsemänneksi lyhin. Yksittäisistä kilpailijoista useimmin ympäriajon läpiajanut on vuoden 1980 voittaja, Hollannin Joop Zoetemelk. Mies pääsi Tourin maaliin kaikkiaan 16 kertaa vuosina 1970-86, viimeisellä kerralla hollantilainen oli jo 39-vuotias.
Vanhin ajaja on kuitenkin ranskalainen poliisi Jules Banino, joka polki amatöörinä vuonna 1924 ollessaan 51-vuotias. Baninon suoritukseen liittyi dramatiikkaa, sillä järjestäjien hylättyä hänet aikarajan ylityksestä mies päätti polkea joukon mukana kotiinsa. Ennen muita rauhassa liikkeelle lähtenyt Banino joutui kuitenkin ennen kotiin pääsyään hänet vihaisesti kiinniajaneiden ammattiajajien pahoinpitelemäksi, nämä kun eivät ottaneet kevyesti "omaa tahtiaan" polkeneen amatöörin etumatkaa. Pyöräilijöillä on ylpeytensä.
Kuolemat, dopingit ja kolarit
Traagisinta historiaa Tourilla ovat kuolemat. Ajajia on menehtynyt 90-vuotisessa historiassa kuitenkin onneksi suhteellisen vähän, neljä. Ensimmäinen oli Ranskan Adolphe Heliere vuonna 1910, toinen Espanjan Francesco Cepeda vuonna 1935, kolmas Britannian Tom Simpson vuonna 1967 ja neljäs Italian Fabio Casartelli vuonna 1995. Heliere ajoi kisan taukopäivänä mereen ja hukkui, Cepeda ja Casartelli kaatuivat kohtalokkaasti, ja Simpson uupui Mont Ventoux -vuorella. Britin kuoleman katsottiin todennäköisesti johtuneen kuumuuden, alkoholin ja amfetamiinin yhteisvaikutuksesta. Simpsonin kuolema herätti viimein keskustelua dopingin käytöstä lajissa, jossa siitä varmasti on urheilumaailmassa eniten hyötyä.
Dopingia onkin Tourilla käytetty alusta saakka, mutta suurimmat skandaalit siihen liittyen ovat vasta viime vuosilta. Matka alkuaikojen heroiinista ja kokaiinista amfetamiinin, anabolisten steroidien sekä epo-hormonin kautta nykypäivän huippuunsa kehitettyihin designsteroideihin on pitkä ja murheellinen, mutta pahin lienee silti vasta edessä ennen kuin pyöräily (ja Tour) saa maineensa puhtaaksi.
Doping on karsinut Tourilta kilpailijoita viime vuosina, mutta enemmän heitä poistuu kisasta kuitenkin kolareitten myötä. Pyöräily on vauhdikas laji, jossa vaaditaan tasapainoa. Harvoin mikään menee pieleen, mutta silloin kun näin käy, seuraukset ovat vakavia. Kaatumiset veivät Cepedan ja Casartellin hengen, lievemmissä tapauksissa kaatuneilta on mm. murtunut selkä tai mennyt silmästä näkö.
Joukkokolarit ovat massiivisessa pääjoukossa yleisiä, mutta suurimman huomion keräävät kuitenkin sprintteihin päättyvien etappien loppumetrien kolarit. Aikansa pelätyimpiin kiritykkeihin kuuluneen venäläisen Djamolidin Abdujaparovin raivoisa törmäys rataa reunustaneeseen aitaan vain 60 metriä ennen ympäriajon maalia vuonna 1991 on yhä monen muistissa.
Paholainen ja enkeli
Oman lukunsa Tourilla muodostavat tietysti myös reitin varsia reunustavat katsojajoukot. Tämä urheilutapahtuma onkin siitä harvinainen, että pääsymaksuja ei peritä. Lomailevat ranskalaiset täyttävät tienvarret, ja tiiviimmissä paikoissa jopa varsinaiset tiet. Vuosien varrella katsojat ovat ehtineet lukuisten ajajien eteen, mutta todellista vaikutusta kilpailun lopputuloksiin yleisömassojen toilailuilla ei onneksi koskaan ole ollut.
Yksi ympäriajon innokkaimmista seuraajista on viisikymppinen saksalainen Didi Senff, joka heiluu joka vuosi reitin varrella punaiseen paholaisen pukuun verhoutuneena. Kilpailijoita miekkonen häiritsee, ja piru saakin aina niskaansa juomapulloja ja muuta roskaa ajajilta. Senff on saanut vastaansa myös enkelipukuisen hahmon, ja onpa Tourilla nähty jeesuskin vilkuttelemassa.
Vaikka katsojia ei päästetäkään pyöräilemään reitille etapin aikana, mahdollisuus Tour-osuuden taltuttamiseen on kuitenkin olemassa. Pyöräilylehti Velon järjestämällä Etape du Tourilla voi kuka tahansa testata kestävyyttään oikealla Tourin etapilla. Joka vuoden alusta alkaen voi ilmoittautua seuraavan kesän Etapelle.
Maantiepyöräilyn Ranskan ympäriajon ennätyksiä:
Ajajan kalorikulutus/päivä: keskiarvo 5900, maksimi 9000.
Ajajan kalorikulutus/koko ympäriajo: 123900 (5900/päivä, 21 päivää).
Polkimen painalluksia/ajaja/kolme viikkoa: keskiarvo 324000 (60 kierr./min), maksimi 486000 (90 kierr./min).
Ketjujen loppuunkulutus, yksittäinen ajaja: 3 (Lance Armstrong käyttää ketjun viikossa).
Pääjoukon kuluttamien renkaitten yhteismäärä: 792 (arvio).
Vähiten maaliinpäässeitä: 10, vuonna 1919 (69 aloittajasta).
Eniten etappivoittoja uralla: 34 Eddy Merckx (1969: kuusi, 1970: kahdeksan, 1971: neljä, 1972: kuusi, 1974: kahdeksan, 1975: kaksi).
Eniten etappivoittoja yhtenä vuonna: 8, Charles Pelissier (1930), Eddy Merckx (1970, 1974) ja Freddy Maertens (1976).
Eniten kokonaiskilpailun johtajan keltaista paitaa pitäneitä yhtenä vuonna: 8, vuonna 1987.
Eniten päiviä keltaisessa paidassa: 96, Eddy Merckx.
Kokonaiskilpailun suurin voittomarginaali (v. 1947 jälkeen): 28 minuuttia ja 27 sekuntia (Fausto Coppi ennen Stan Ockersia vuonna 1952).
Kokonaiskilpailun pienin voittomarginaali: 8 sekuntia (Greg LeMond ennen Laurent Fignonia vuonna 1989).
Pisin karkumatka yksin: 253 km, Albert Bourlon vuonna 1947.
Yksittäisen etapin suurin voittomarginaali: 22 minuuttia ja 50 sekuntia, Jose Luis Viejo vuonna 1976.
Nopein prologi: 55,152 km/h, Chris Boardman vuonna 1994 (7,2 km).
Nopein henkilökohtainen aika-ajo: 54,545 km/h, Greg LeMond vuonna 1989 (24,5 km).
Nopein joukkueaika-ajo: 54,930 km/h, Gewiss vuonna 1995 (67 km).
Nopein keskivauhti, tasainen etappi: 50,355 km/h, Mario Cipollini vuonna 1999 (194,5 km).
Nopein keskivauhti, koko ympäriajo: 40,956 km/h, Lance Armstrong vuonna 2003.
Vanhin kokonaiskilpailun voittaja: 36 vuotta, Firmin Lambot vuonna 1922.
Nuorin kokonaiskilpailun voittaja: 19 vuotta, Henri Cornet vuotta 1904.
(MTV3-STT)