Tositarina: Tinnitus vei kaiken elämänhaluni mennessään

Terhi, 23, kuuli viisi vuotta sitten nukkumaan mennessään korvissaan ujellusta, jonka hän uskoi päättyvän hyvin nukutun yön jälkeen. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä vielä vuosia intensiivisen hoidon jälkeenkin ääni seuraa häntä joka paikkaan.

"Ajattelin äänen lähtevän omia aikojaan"

Tavallinen ilta pienellä klubilla osoittautui Terhin kohdalla yhdeksi elämän käännekohdista – kovalla soinut musiikki laukaisi tinnituksen, jonka kanssa elämä on osoittautunut ajoittain hyvinkin vaikeaksi. Vuosia sitten tehty päätös kieltäytyä korvatulpista pysyy mielessä vieläkin tiukasti, vaikka illasta klubilla säilyneet muistot alkavat jo haalistua mielessä.

– Muistan kieltäytyneeni ystäväni tarjoamista korvatulpista ennen bändin aloittamista. Kävin siihen aikaan paljon erilaisissa konserteissa ja keikoilla. Minulla oli typerä periaate: korvatulpat pilaavat musiikkielämyksen, Terhi muistelee.

Paikalla bändi soitti kovaa, eikä meteliä päässyt pakenemaan ahtaalla klubilla minnekään. Mukana kotiin asti kulkenut korvien sointi ei aluksi herättänyt mielessä huolta.

– Kotiin päästyäni menin nukkumaan ja toivoin, että korvani olisivat säästyneet vaurioilta. Hiljentyessäni kuulostelemaan korviani huomasin vasemmassa korvassa pientä ujellusta. Taisin kuunnella ääntä muutaman tunnin ajan, kunnes nukahdin. Ensimmäisenä iltana ja sitä seuraavana aamuna en ollut vielä huolissani, sillä ajattelin äänen lähtevän omia aikojaan, Terhi jatkaa.

"Aluksi ajattelin ääntä koko ajan"

Ääni ei kuitenkaan lähtenyt omia aikojaan. Arjen tiimellyksessä ujellus seurasi Terhiä niin kotiin kun töihinkin. Vaikka ääni ei ollut kova, oli ajatuksia vaikea saada eroon uudesta piinaavasta osasta arkea.

– Aluksi ajattelin ääntä koko ajan. Pysähdyin meluisissakin paikoissa kuuntelemaan, pääseekö tinnitusääni hälinän läpi. Äänen kuullessani ahdistuin ja sen jäätyä muun melun alle helpotuin hetkeksi. Kuulin tinnituksen kuitenkin aina hiljaisemmissa paikoissa, kuten kotona ja työpaikoilla. Muun muassa suihkussa käyminen oli mielestäni rauhoittavaa, sillä tasainen kohina oli paras keino tinnituksen peittämiseen, Terhi kuvailee.

Kun ajatus lopun elämää mukana kulkevasta vaivasta valtasi vähitellen alaa Terhin mielestä, oli ajatuksia entistä vaikeampi suunnata muihin asioihin kuin korvien jatkuvaan soimiseen. Huomion kiinnittäminen kevääseen ja aiemmin selkeisiin tulevaisuudensuunnitelmiin vaikeutui hetki hetkeltä enemmän.

– Elin lukion jälkeistä aikaa ja tinnitus haittasi suuresti pääsykokeisiin lukuani. En kyennyt keskittymään pääsykokeisiin opiskeluun ollenkaan. Tietyssä vaiheessa olin hylkäämässä koko opiskelusuunnitelman, sillä kuvittelin itseni itkemässä tinnitukseni takia hiljaisissa luentosaleissa. Mietin, miksi hakeutuisin yliopistoon, jos en kykenisi muuhun kuin pääni sisäisen äänen kuunteluun, Terhi muistelee.

– Tinnitus vei aluksi kaiken elämänhaluni ja -iloni mennessään. Olin ajoittain todella masentunut ja itkuinen. Ääntä oli vaikeaa unohtaa missään ja päivisin ajatus tulevasta hiljaisesta yöstä oli nujertava, Terhi kertoo.

Vaikka lähipiiri oli tinnituksen kanssa kamppailevan Terhin tukena, oli ymmärtämättömyys vahvasti läsnä käydyissä keskusteluissa. Pään sisällä kuulunut ääni sai kyseenalaistamaan jopa oman tervejärkisyyden.

– Hyvin vaikealta tuntui myös se, kun kukaan lähipiiristäni ei ollut kokenut vastaavaa. Tinnitus ei periaatteessa näkynyt päälle päin. Ajoittain tunsin eläväni äänikuplassa. Kokemus alituiseen häiritsevästä äänestä oli niin subjektiivinen ja sen kuvaileminen muille tuntui sekopäiseltä, Terhi myöntää.

Ehkä vaikeimpana tinnituksessa koetaan usein nukkuminen. Myös Terhin kohdalla yöuniin vaikuttanut ujellus heikensi jo valmiiksi surkeaksi muuttunutta oloa. Rauhallinen taustamusiikkikaan ei ollut hänelle avuksi, sillä jo ajatus tinnituksen olemassaolosta ahdisti etenkin öisin.

– Saatoin nukkua arkiöinä vain muutaman tunnin unia ja koetin löytää helpotusta jos jonkinlaisesta luonnontuotteesta. Koin harvat, noin kuuden tunnin yhtäjaksoiset yöunet, hyvinkin ruhtinaallisina. Äänen ohi oli vaikea nukahtaa, Terhi painottaa.

"Lääkäri ei tiennyt oireesta käytännössä yhtään mitään"

Muutamien viikkojen jälkeen – ja ujelluksen yhä jatkuessa – Terhi hakeutui lääkärin puheille. Yleislääkärille tinnitys ei ollut tuttu vaiva. Itkunsekaiselta lääkärikäynniltä Terhi lähti kotiin masennuslääkkeiden ja empaattisten lohdutuksen sanojen kanssa. Tinnitukseen lääkkeet eivät alkuun osoittaneet auttavan.

– Jälkikäteen toivon, että hän olisi kehottanut minua keskittymään vain lepäämiseen ja unohtamaan opiskeluun hakeutumisen hetkeksi, Terhi toteaa.

Kun aika tai lääkkeet eivät vaikuttaneet piinaavaan ujellukseen millään tapaa, alkoi ravaaminen eri lääkäreillä.

– Välillä äitini tuli vastaanotoille mukaan, sillä en kyennyt puhumaan hysteeriseltä itkultani, Terhi muistelee.

Useat vakavammasta tinnituksesta kärsivät kokevat vaivan huonontavan elämänlaatua. Sitä kautta useat tinnitukseen sairastuvat masentuvat. Tinnituksen ja masennuksen muodostama itseään ruokkiva noidankehä tuli tutuksi myös Terhille.

– Suurin osa tapaamistani lääkäreistä oli hyvin ymmärtämättömiä. He eivät käsittäneet tinnituksen ja masennuksen yhteyttä, vaikka nyt tiedän itse sen olevan pikemminkin sääntö kuin poikkeus! Terhi toteaa jälkiviisaana.

Muistot tutkimusrumbasta ovat elämänvaiheen raskauden vuoksi muuttuneet Terhin mielessä sameiksi. Vasta aika kuulopsykologille osoittautui tietynlaiseksi käännekohdaksi tinnituksen kanssa.

– Hän oli ensimmäinen, joka tuntui ymmärtävän, mistä vaivassa on oikeastaan kyse. Olisin kuitenkin kaivannut jatkuvaa hoitoa tai keskustelukäyntejä. Jäin pitkiksi ajoiksi yksin vaivani kanssa, Terhi harmittelee.

Kuulopsykologin vastaanotolta Terhi ohjattiin kuurojen psykiatriselle klinikalle. Pitkän odotuksen jälkeen palaset alkoivat vähitellen loksahdella paikoilleen, kun tunne siitä, että vaivaa pystyttäisiin myös hoitamaan, alkoi vahvistua.

– Siellä tapasin psykiatrin, joka määräsi minulle jo aikaa sitten omasta tahdostani lopettamat masennuslääkkeet. Aloitin myös säännölliset keskustelukäynnit kuulo-ongelmaisiin erikoistuneen sairaanhoitajan kanssa, Terhi kertoo.

– Ajatus tinnituksen vääjäämättömästä helpottumisesta rauhoitti oloani hieman, vaikka siihen olikin useimmiten vaikea uskoa. Tietysti jokainen hetki, jolloin onnistuin unohtamaan tinnituksen helpotti oloani aina vähäksi aikaa. Ystävien empatia ja kuunteleminen auttoi, Terhi muistelee.

"Yksinkertaiset, arkipäiväiset rentoutumiskeinot antavat voimia"

Viisi vuotta myöhemmin ääni on yhä osa Terhin arkea. Tinnitus on vuosien saatossa muuttunut Terhille tutuksi. Toisin kuin ensimmäisinä öinä, ajatus äänien sivuuttamisesta huoletta ei ole enää yksinkertaista.

– Jostain syystä vasen korvani on aina soinut oikeaa enemmän. Vuosien saatossa ääni on muuntautunut ja soi tänä päivänä varmasti eri tavalla kuin sen alkaessa. Pääasiassa ääni soi melko korkealla ja kirkkaasti, Terhi kuvailee.

Ujelluksen kanssa vuosia elänyt oppii tuntemaan äänen hyvin. Se ei usein ole tasainen, vaan sen ilmenemismuoto vaihtelee päivästä ja tilanteesta riippuen.

– Kuulen äänen eri tavalla päivästä, viikosta, stressitilasta ja mielialasta riippuen. Väsymys pahentaa ääntä ja vastaavasti lomalla hyvin levänneenä saatan unohtaa sen pitkiksikin ajoiksi. Myös alkoholi saattaa saada äänen villiintymään ja huutamaan. Välillä pääni äänimaailma muistuttaa paloauton hälytysääntä, välillä panhuilua, Terhi kuvailee maailmaansa.

Vuodet tinnituksen kanssa ovat tuoneet mukanaan tiettyä uutta itsetuntemusta. Omien halujen ja tarpeiden kuunteleminen sekä entistä positiivisempi asenne ovat itsehoitoa, jotka vaikuttavat hyvin kokonaisvaltaisesti.

– Yksinkertaiset arkipäiväiset rentoutumiskeinot kuten luonnossa kävely ja myönteisistä asioista puhuminen ja niiden ajatteleminen antavat voimia, Terhi hymyilee.

Vähitellen myös asenne tinnitusta kohtaan on muuttunut väliinpitämättömämmäksi.

– Välillä ääni toki rasittaa, mutta ahdistukseksi en sen aiheuttamaa tunnetta enää kutsuisi. Pikemminkin ärsyynnyn ja sadattelen mokomaa, Terhi miettii.

Onni syntyy pienistä asioista – näin myös Terhin kohdalla tinnituksessa.

– Hyvinä päivänä saatan unohtaa äänen, ja viettää aikaani huomaamatta hiljaisuudessa ilman taustamusiikkia. Periaatteessa kotonani soi kuitenkin aina musiikki. Iltaisin muistan äänen paremmin ja saatan keskittyä siihen hieman, mutta huonot tai vajaat yöunet eivät enää johdu siitä, Terhi naureskelee.

"Tinnitus iski varsin hedelmälliseen maaperään"

Tinnituksesta kärsiminen on vuosien saatossa saanut miettimään klassista kysymystä "Miksi juuri minä?". Terhi uskoo luonteenpiirteidensäkin vaikuttaneen siihen, että kovat äänet laukaisivat hänen kohdallaan tinnituksen.

– Olen murehtivaa ja helposti huolestuvaa sorttia – siinä mielessä tinnitus iski varsin hedelmälliseen maaperään. Pääsyynä oli tietenkin se, etten suojannut korviani. En onneksi saanut keikoilta kuulovauriota, vain ikävän äänimuiston, Terhi toteaa.

Terhi toivoo, että muut tinnituksesta kärsivät saisivat tehokasta apua häntä nopeammin. Tietynlainen itsehoitokin saattaa auttaa vaivaan – kun siitä vain on tietoinen.

– Tinnituksesta kärsivän kannattaa päästää itsensä mahdollisimman helpolla. Tämän on syytä keskittyä vain rentoutumiseen ja tehdä nauttimiaan asioita. Aika auttaa useisiin vaivoihin, myös tinnitukseen. Tinnituksen asteesta riippumatta se helpottuu aivan varmasti aivan jokaisella. Kun ei enää miellä ääntä vaaralliseksi myös aivot ymmärtävät sen, ja oppivat olemaan reagoimatta siihen, Terhi kertoo.

– Suosittelen tinnituksesta kärsivää asettamaan oman hyvinvointinsa ja kuntoutumisensa etusijalle ja kertomaan lähimmäisilleen vaivasta avoimesti, Terhi vinkkaa.

Virheestään viisastuneen ja vuosia tinnitus osana arkeaan kulkeneen Terhin mielessä on nykyään jatkuvasti se, kuinka tärkeää korvien suojaaminen melulta todella on. Esimerkiksi keikoilla korvatulpat suojaavat sekä kuulovaurioilta että tinnituksen laukeamiselta.

– Korvatulppien käyttäminen on näkökulmastani mitättömän pieni haitta verrattuna tinnituksen kokonaisvaltaisuuteen!

Teksti: Heli Kuitunen

Kuvat: Shutterstock