Torinon paralympialaiset ovat järjestyksessä yhdeksännet vammaisurheilun talvikisat, ja kisoissa on mukana kaikkiaan 486 urheilijaa 39 maasta. Lajeja kisoissa on neljä, eli maastohiihto (muassaan ampumahiihto), alppihiihto, kelkkajääkiekko sekä uutuuslaji pyörätuolicurling.
Torinossa on myös osallistujien vammaluokittelua uusittu siten, että nyt kilpaillaan yhdistetyissä luokissa. Kullakin urheilijalla on toimintakyvyn mukainen henkilökohtainen prosentti, joka antaa hyvityksen loppuajasta. Näin kaikki ajat ovat vertailukelpoisia. Jos urheilijan prosentti on esimerkiksi 90, hän saa kymmenen prosentin hyvityksen loppuajasta. Sadan prosentin kilpailijat taas saavat tuloksekseen juuri sen ajan, jonka ladulla tai rinteessä käyttävät.
Liikuntavammaisilla on uudistuksen jälkeen vain kaksi sarjaa, pysty- ja kelkkaluokka. Nämä jakautuvat vielä omiin luokkiinsa (pystysarjassa LW 2-9 ja kelkkasarjassa LW 10-12), joista saa erilaisia hyvitysprosentteja. Esimerkiksi luokka LW 2 tarkoittaa vammaa alaraajassa tai -raajoissa vaikkapa amputaation takia, ja hyvitykset ovat 8-14 prosentin vaiheilla. Luokka LW 6/8 taas on toisen kätensä menettäneiden luokka, ja prosentit ovat vähäisiä.
Kelkkaluokassa LW 10 -luokitelluilla ei ole alaraajoissa toimivia lihaksia, kun taas LW 11 ja LW 12 merkitsevät sitä, että jaloissa toimii lihaksia enemmän tai vähemmän.
Näkövammaisten vammaluokat ovat yksinkertaisemmat. B1-luokka koostuu täysin sokeista, B2-luokitellut ovat vaikeasti heikkonäköisiä ja B3:set heikkonäköisiä.
Jääkiekkoa kelkoissa
Kisojen lajeista maastohiihto ja alppihiihto eivät poikkea vammattomien urheilijoiden harrastamasta hiihdosta ja alppilaskemisesta lainkaan. Näkövammaiset toki hiihtävät opashiihtäjän perässä kuunnellen tämän neuvoja. Paralympialaisissa ladut ovat samat kuin olympialaisissa, mutta kelkkahiihtäjien latuja on hieman loivennettu eli liian raskaita mäkiä on pienennetty.
Ampumahiihto on kisoissa yksi osa maastohiihtoa. Aseet ovat kisoissa koko ajan ampumapaikoilla, ja näkövammaisia varten niihin on asennettu laite, joka ilmoittaa äänin osumakohdan taulussa kilpailijan kuulokkeisiin.
Kelkkajääkiekko on ollut paralympialaisissa vuodesta 1994 alkaen, ja sitä pelataan normaalissa jääkiekkokaukalossa normaalein säännöin. Peliaika on 3x15 minuuttia, ja joukkueessa on maksimissaan 15 pelaajaa. Pelaajat liikkuvat kaukalossa lajiin kehitellyissä kelkoissa, joissa on kaksi terää. Käsissä pelaajilla on sauvat, joista toinen on jääkiekkomailan lavan tyylinen. Sillä kuljetetaan kiekkoa ja lauotaan.
Pyörätuolicurling tekee siis debyyttinsä paralympialaisissa. Siinä kilpailevat pyörätuolia jokapäiväisessä elämässään käyttävät ihmiset. Pelaajia on neljä, joista yhden on oltava vastakkaista sukupuolta. Perussäännöt ovat samat kuin curlingissa, mutta pyörätuolien takia harjausta ei lajissa ole lainkaan. Lisäksi heitto tapahtuu paikaltaan.
(MTV3-STT)
Lue myös:
Pyörätuolicurling vaatii tarkkuutta