(EMI)
(EMI)
Tarina kertoo, että entinen martinlaaksolainen ”Klabbi” Kari Tapio ja Topi Sorsakoski tavattiin aikoinaan aikamoisessa maistissa Myyrmäen juna-asemalla muiden läheisen pitkäripaisen asiakkaiden kanssa maailmaa parantamassa. Nyt nuo raudankovat laulun ammattilaiset, sekä ”Sinivalkoinen ääni” että Topi ovat poissa, alle vuoden sisään tuonpuoleiseen siirtyneinä.
Jäljelle jäi upea katalogi hienoja kappaleita ja siihen joukkoon liittyy myös Tummansininen sävel. Yhdeksän kappaletta ja dokumentti-dvd:n sisältävä julkaisu on vielä kerran juuri sitä, mitä Topilta on saanut vuosikausien ajan.
Topi itse valitsi levyn kappaleet ja tekijätiimin, aikoinaan Agentsia tuottanut Pedro Hietanen palasi studioon tuottajaksi. Dokumentissa Topi kertoo, miten hän oli jatkanut jo 80-luvulla tekemäänsä kepposta ja lopulta Pedrokin oli hiffannut, kuka oli pilailun takana. Levyllä soittavaksi isoksi orkesteriksi valittiin Tallinn Sinfonietta, joita äänitettiin Tallinnassa Eesti Raadion studioilla. Topin ääni soi miehen kunnon huomioon ottaen todella vahvasti.
Nimikappaleen lisäksi esiin nousevat Jonne Aaronin säveltämä ja Vexi Salmen sanoittama Viimeiseen korttiin, Lou Reed –cover Paras päivä, jossa on Maritta Kuulan sanoitus sekä Topi Kärjen, Kari Wilkmanin ja Repe Helismaan vuodelta 1963 oleva loistava Tuopin jäljet. Erinomaisesti taustalla soittavan bändin lisäksi levyllä kuullaan Jukka Perkoa, joka soittaa saksofonia Paras päivä –biisillä.
Topin vanha bändikaveri Agentsista, Esa Pulliainen, kitaroi sekä Viimeiseen korttiin –biisillä että levyn päättävällä Broken Promise Land –instrumentaalilla. Topi siis siirtyy ajasta iäisyyteen vanhan yhtyekumppaninsa upean ja koskettavan kitaramelodian säestämänä. Pulliainen laulaa myös pitkästä aikaa stemmat Viimeiseen korttiin –kappaleessa. Dokumentissa Pulliainen kertoo, että Pedro oli halunnut kappaleeseen vanhaa kunnon Agents: In Beat –tyyliä.
Levyn kansivihko on kuvitettu upeasti vanhoista markan seteleistä tutuilla kuvioilla. Kannen on suunnitellut Arwo Mäki. Hieman yli puolituntinen dokumentti, jonka kanssa Gabi Hakanen on tehnyt upean työn kirvoittaa kyyneleet silmäkulmaan (viimeistään Pulliaisen haastattelun lopussa), mutta antaa kuitenkin samalla lohdutuksen. Topi elää ja voi hyvin, muistoissa ja musiikissa. Täydet pisteet!