Topelius ja Paasilinna tekivät arkkitehdista kääntäjän

Anne Colin du Terrail on ammentanut kykynsä hallita suomea perinteisestä eikä lainkaan yllättävästä lähteestä: hänellä on suomalaisia sukujuuria.

- Kun olin pikkutyttö, isoäiti luki minulle Topeliuksen satuja. Haaveilin silloin, että minusta tulee kääntäjä.

- Haave kuitenkin unohtui pitkäksi aikaa. Ehdin siinä välissä opiskella arkkitehdiksi, mutta alan töitä en ole tehnyt.

Haave tulla kääntäjäksi heräsi henkiin elokuvien kautta.

- Olin pariin kertaan nähnyt Risto Jarvan elokuvan Jäniksen vuosi. Sitten huomasin lopputeksteistä, että elokuva perustuu Arto Paasilinnan romaaniin.

- Kustantajien oville oli turha mennä kolkuttelemaan, että "minä haluan kääntäjäksi". Joten niin en myöskään tehnyt, vaan käänsin Paasilinnan kirjan kokonaan ja lähetin sen sitten useille kustantamoille. Kesti aikansa, mutta sitten eräs kustantamo ilmoitti julkaisevansa käännökseni.

Mikä ihmeen löyly?

Anne Colin du Terrail on debyytistään lähtien päässyt kääntämään Paasilinnaa kirja vuodessa -tahdilla. Muutakin käännettävää on riittänyt, muun muassa Leena Lehtolaisen dekkareita ja Johanna Sinisaloa.

- Eri kirjailijoiden Suomi-kuvaa vertaillaan ulkomailla, Lehtolainen kertoo.

- Minulle on tultu ihmettelemään, että minun ja Arto Paasilinnan Suomet näyttävät kauhean erilaisilta. Sen jälkeen on kysytty: "Kumpi teistä antaa oikean kuvan maastanne?" Tähän olen vastannut, että kumpikin, Lehtolainen naureskelee.

Johanna Sinisalon mielenkiintoisin käännöskokemus on Latviasta.

- Kirjani, jossa käsiteltiin avoimesti muun muassa homoseksuaaleja, julkaistiin Latviassa. Vähän myöhemmin kuulin, että Latviassa ei virallisesti ole lainkaan homoseksuaaleja. Kääntäjien ansiosta tässä pääsee toimimaan myös tienraivaajana, Sinisalo kehuu.

Anne Colin du Terrail muistuttaa, että aivan kaikki suomalaiset sanat eivät käänny ranskaksi.

- Kun mennään esimerkiksi saunomisen yksityiskohtiin, sanalle "löyly" ei löydy ranskalaista vastinetta, kääntäjä huvittuu.

(MTV3 - STT)