Tom Canavan istui pankkialan tapaamisessa World Trade Centerin pohjoistornin 47. kerroksessa. New Yorkissa kello oli 8.46 paikallista aikaa syyskuun 11. päivänä vuonna 2001.
– Aivan yhtäkkiä kuului kuin suuren imurin ääni, humahdus ja sitten räjähdys, hän kertoo.
Myöhemmin Canavanille, ja koko maailmalle, selvisi pamauksen aiheuttaja. Se oli terroristien tornia päin ohjaama American Airlinesin lento numero 11.
Torni tärisi ja ikkunat helisivät. Canavan lähti pian kollegoidensa kanssa siirtymään alas ruuhkaisia portaita. Eteneminen oli hidasta ihmismassassa, jossa vastaan tuli pelastusviranomisia. Viimein he pääsivät portaikkoa pitkin World Trade Centerin maanalaiseen osaan, jossa sijaitsi kauppoja. Sitten etelätorni romahti.
– Muistan huutaneeni, mutta en tiedä pääsikö huuto edes ulos suustani, kun tunsin romahduksen päälläni. Se painoi minut maahan kuin ötökän ja kaikkialla pimeni. Viimeinen kuulemani asia oli, että jossain valuu hiekkaa.
Canavan hautautui raunioihin, mutta jäi henkiin kuin ihmeen kaupalla. Hän ja toinen mies pelastuivat, koska heidän ylleen nojautui osittain kaatunut suuri betoniseinä, joka suojasi heitä muun muassa vääntyneiden metallitankojen ja muiden kappaleiden paiskautumiselta heitä päin.
– En nähnyt edes käsiäni, vaikka silmäni olivat auki. Ensimmäisenä ajattelin, että "kaikkialla on pimeää ja hiljaista – nyt taisin kuolla". Toisena mietin, että "Oho, ei se kuolema ollutkaan niin kamalaa, en tuntenut mitään".
Lue myös: Näin kaikki tapahtui – video näyttää, kuinka WTC-tornit sortuivat 102 minuuttia ensimmäisestä osumasta
– Sen jälkeen mietin, että miten tällaista voi tapahtua vuoden 2001 New Yorkissa? Miten pojalleni käy? Hänen 3-vuotisjuhlansa ovat ensi kuussa. Vaimoni on raskaana, Canavan luettelee ajatuksiaan.
Kun aistit pikku hiljaa palautuivat ja Canavan pystyi haistamaan savun ja tunsi suunsa olevan täynnä pölyä, hän ymmärsi olevansa sittenkin elossa.
Vaivalloinen tie raunioista
Yhdessä toisen miehen kanssa he aloittivat vaivalloisen ja hitaan kaivautumisen ulos raunioiden seasta.
