Tom jäi alle, kun World Trade Center sortui – selviytyi raunioista kuin ihmeen kaupalla: "Kaikkialla on pimeää ja hiljaista, nyt taisin kuolla"

1:58
Näin Tom Canavan kertoo tapahtumista: "Minä olen osa 9/11:ä ja 9/11 on osa minua"

Tom Canavan istui pankkialan tapaamisessa World Trade Centerin pohjoistornin 47. kerroksessa. New Yorkissa kello oli 8.46 paikallista aikaa syyskuun 11. päivänä vuonna 2001.

– Aivan yhtäkkiä kuului kuin suuren imurin ääni, humahdus ja sitten räjähdys, hän kertoo.

Myöhemmin Canavanille, ja koko maailmalle, selvisi pamauksen aiheuttaja. Se oli terroristien tornia päin ohjaama American Airlinesin lento numero 11.

Torni tärisi ja ikkunat helisivät. Canavan lähti pian kollegoidensa kanssa siirtymään alas ruuhkaisia portaita. Eteneminen oli hidasta ihmismassassa, jossa vastaan tuli pelastusviranomisia. Viimein he pääsivät portaikkoa pitkin World Trade Centerin maanalaiseen osaan, jossa sijaitsi kauppoja. Sitten etelätorni romahti.

– Muistan huutaneeni, mutta en tiedä pääsikö huuto edes ulos suustani, kun tunsin romahduksen päälläni. Se painoi minut maahan kuin ötökän ja kaikkialla pimeni. Viimeinen kuulemani asia oli, että jossain valuu hiekkaa.

Canavan hautautui raunioihin, mutta jäi henkiin kuin ihmeen kaupalla. Hän ja toinen mies pelastuivat, koska heidän ylleen nojautui osittain kaatunut suuri betoniseinä, joka suojasi heitä muun muassa vääntyneiden metallitankojen ja muiden kappaleiden paiskautumiselta heitä päin.

– En nähnyt edes käsiäni, vaikka silmäni olivat auki. Ensimmäisenä ajattelin, että "kaikkialla on pimeää ja hiljaista – nyt taisin kuolla". Toisena mietin, että "Oho, ei se kuolema ollutkaan niin kamalaa, en tuntenut mitään".

– Sen jälkeen mietin, että miten tällaista voi tapahtua vuoden 2001 New Yorkissa? Miten pojalleni käy? Hänen 3-vuotisjuhlansa ovat ensi kuussa. Vaimoni on raskaana, Canavan luettelee ajatuksiaan.

Kun aistit pikku hiljaa palautuivat ja Canavan pystyi haistamaan savun ja tunsi suunsa olevan täynnä pölyä, hän ymmärsi olevansa sittenkin elossa.

Vaivalloinen tie raunioista

Yhdessä toisen miehen kanssa he aloittivat vaivalloisen ja hitaan kaivautumisen ulos raunioiden seasta.

– Noin 10–20 minuuttia myöhemmin näin pilkahduksen valoa pienestä reiästä ja tunsin siitä hieman raitista ilmaa. Työnnyin läpi ja pääsin pois. Olin päästä varpaisiin naarmuilla ja loukkaantunut, mutta en tuntenut mitään.

Kun Canavan lopulta pääsi raunioiden seasta verisenä ja pökerryksissä, hän käveli uutistoimisto Reutersin kameramiehen ohi näyttäen peukkua.

– Yhä hengissä, tyypit. Yhä hengissä, hän tokaisi.

Toimittaja kysyi Canavanilta, mitä tapahtui.

– Iso räjähdys, tulin sitten alas portaita. Kaikki oli hyvin, kunnes pääsimme kellariin ja kaikki putosi päällemme. Jäimme toisen miehen kanssa jumiin. Kaivauduimme kaiken läpi ja sain matkalla lisää vammoja. Pääsimme lopulta ulos ihan kunnossa, Canavan selitti ennen kuin palomies ohjasi hänet kameran edestä saamaan ensiapua.

Pian lyhyen haastattelun jälkeen myös pohjoistorni romahti.

"9/11 on osa minua"

Canavanin neljä kollegaa, joiden kanssa hän oli tapaamisesta, kuolivat tuona päivänä. Hänelle on edelleen arvoitus, kuka oli toinen mies, jonka kanssa hän kaivautui ulos raunioista.

Olkavarteensa mies on tatuoinut kaksoistornit ja tekstin "selviytyjä". Kahdenkymmenen vuoden aikana ei ole ollut päiväkään, ettei jokin toisi mieleen syyskuun 11. päivän tapahtumia.

– Voin miettiä jotakin yksittäistä henkilöä tai ääntä. Tai asia tulee mieleeni matalalla lentävästä lentokoneesta. Se ei koskaan poistu mielestäni, mutta sen kanssa täytyy elää ja olen sinut sen kanssa.

Canavanin mielestä joidenkin käyttämä sanonta "Get over it" (Yritä päästä siitä yli) ei sovi hänelle.

– Tämä ei ole jotain, mistä päästään yli. Minä olen osa 9/11:ä ja 9/11 on osa minua, hän summaa.

Lähde: Reuters

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja