USA 2008. Ohjaus: Louis Leterrier. Käsikirjoitus: Zak Penn, Edward Norton – samannimisestä Marvel-sarjakuvasta. Tuotanto: Avi Arad, Kevin Feige, Gale Anne Hurd. Kuvaus: Peter Menzies Jr. Leikkaus: Rick Shaine, John Wright. Pääosissa: Edward Norton, Liv Tyler, Tim Roth, William Hurt, Tim Blake Nelson, Ty Burrell. Kesto: 114 min.
Leffateatterien kesämarkkinoille rantautuu tänä vuonna ennätysmäärä sarjakuvasankareita. Nyt on vuorossa vihreän jättiläisen uusi tuleminen. Hämmästyttävä Hulk kuoriutuu tutkija Bruce Bannerin nahoista jo toistamiseen valkokankaalle Danny the Dog (2005) -ohjaaja Louis Leterrierin uutuudessa. The Incredible Hulk on tämän kevään toinen teos sarjakuvatehdas Marvelin itse tuottamien filmatisointien sarjassa.
Elokuva alkaa siitä, mihin Ang Leen (Brokeback Mountain, 2005) vuoden 2003 Hulk oikeastaan päättyi. Mistään jatko-osasta ei kuitenkaan ole missään nimessä kysymys, vaan hyvin erilaisesta lähestymistavasta samaan aiheeseen.
Nopeassa avausjaksossa kerrotaan, mistä tarina lähtee liikkeelle: tiedemies Banner (Edward Norton) on käyttänyt itseään koekaniinina ja altistunut vaaralliselle määrälle gammasäteilyä. Tämän seurauksena hintelä biologi on mutatoitunut väkivahvaksi vihreäksi mieheksi, Hulkiksi.
Vihan laukaisema fyysinen transformaatio kiehtoo häikäilemätöntä kenraali Rossia (William Hurt), joka haluaa mestaroida geeni-ilmiöstä kaikkien aikojen supersotilaan. Yhdessä kätyrinsä Blonskyn (Tim Roth) kanssa Ross jäljittää pakosalle lähtenyttä Banneria, jonka Brasilian piilopaikka paljastuu pullotehtaan tapaturman seurauksena. Hädässään Bruce voi luottaa vain ex-tyttöystäväänsä ja kollegaansa, kenraalin kauniiseen tyttäreen Betty Rossiin (Liv Tyler).
The Incredible Hulk on jotain ihan muuta kuin Leen kahdeksan vuoden takainen Hulk. Vaikkei taiwanilaisohjaajan teosta voi parhaalla tahdollakaan pitää erityisenä onnistumisena, on se temaattisesti uutuusversiota mielenkiintoisempi aikaansaannos. Sarjakuvafanit todennäköisesti pitävät silti enemmän Leterrierin toimintakeskeisyydestä, minkä ratkaisun myös Marvel on siunannut. Uusi Hulk ei lähde psykologisoimaan tai pohtimaan syntyjä syviä, vaan se pitäytyy tiukasti melko tylsässä, suoraviivaisessa takaa-ajo-rakenteessaan.
Vertailua kevään ensimmäiseen Marvel-ensi-iltaan, Iron Maniin, ei voi välttää. Ilman Jon Favreaun energistä, riemastuttavaa avausta Leterrierin toimintapakettiin saattaisi suhtautua selvästi myönteisemmin. Iron Manin esimerkin rinnalla The Incredible Hulkin puutteet korostuvat kiusallisesti. Silmiinpistävin vika on juonen onneton ohuus. Tarinaa ei vain yksinkertaisesti riitä parituntisen temmellyksen tarpeiksi.
Näyttelijöissä ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Edward Norton ruumiillistaa nörtin laiheliini-Bannerin sangen intensiivisesti, eikä Liv Tyler tyydy pelkän seinäruusun virkaan. Parhaimmillaan Hulkin ja Betty Rossin välille on saatu synnytettyä hupaisaa "King Kong -kemiaa", vaikkei elokuvaa sen enempää olekaan huumorintajulla paiskattu. Television Hulkina pullistelleen kehonrakentaja Lou Ferrignon cameo-osa kampuksen vartijana jää aika yksinäiseksi vitsiksi.
Kuten arvata saattaa, 3D-erikoistehosteet saavat keskeisen sijan tässäkin popcorn-leffassa. Viimeinen puolituntinen on yhtä CGI-melskettä, jonka ansiokasta visuaalista ketteryyttä ei tosin käy kieltäminen. Jatko-osia pukkaa varmasti lähitulevaisuudessa – se käy selväksi monin paikoin ja ihan viimeistään loppukohtauksessa.
Teksti: Outi Heiskanen