Tuoreessa väitöstutkimuksessa pureudutaan vankilaan vieneiden näytelmien vaiheisiin ja niiden historialliseen merkitykseen.
Kolme suomalaisissa työväenteattereissa esitettyä näytelmää vei kirjoittajansa vankilaan 1920-luvun alussa, kertoo Mikko-Olavi Seppälä tuoreessa väitöstutkimuksessaan. Viranomaiset pitivät sisällissodan kokemuksiin liittyneitä näytelmätekstejä liian kumouksellisina.
- Sisällissota kärjisti kulttuuri-ilmapiiriä. Työväenteatterit määrittyivät oppositiovoimiksi. 1910-luku oli sallivampaa aikaa, luonnehtii Seppälä.
1920-luvun alkuvuosina vankilaan joutuneet kirjoittajat olivat oman aikansa tunnettuja vasemmistomiehiä. Näytelmille oli tuolloin yleisöä, vaikka myöhemmät sukupolvet eivät juuri olekaan niitä esittäneet.
Kolme miestä ja yksi nainen
Uuno Kekäläisen Valkoinen kosto sai ensi-iltansa 1921 Enson Työväennäyttämöllä, Verneri Jokiruohon Voitetut sankarit Helsingissä 1922 ja Kaarlo Vallin Sovittamattomat turkulaisen työväenyhdistys Tarmon näyttämöllä 1922. Näytelmiä ehdittiin esittää useillakin paikkakunnilla, ennen kuin tekstit kiellettiin ja niiden kirjoittajat saivat kukin muutaman kuukauden mittaiset vankeustuomiot.
Vielä vuonna 1929 Hellä Kotijärvi sai vankeustuomion Pohjanmaalla esitetyn näytelmänsä vuoksi, jonka katsottiin halventavan lestadiolaista herätysliikettä.
Seppälä huomauttaa, että itse vankeustuomioista on kerrottu jo aiemmissa kirjallisuushistorian tutkimuksissa. Omassa väitöstyössään hän on tarkentanut vankilaan vieneiden näytelmien vaiheita ja historiallista merkitystä.