MTV Sportin asiantuntija Juhani Tamminen antoi tuomionsa Karjala-turnauksen päättäneestä Suomi-Ruotsi-ottelusta.
Tami nosti esiin ottelun kolme parasta Leijonaa ja ne, joilla on parannettavaa seuraavissa maaotteluissa.
Suomen 4-1-voittoon päättyneestä ottelusta nousee helposti esiin ylivoimaisesti paras hyökkääjä.
Tamin tuomio:
Onnistujat:
1. Veli-Matti Savinainen
Oli ylivoimaisesti koko turnauksen ajan Suomen paras hyökkääjä. Savinainen oli energinen, rohkea ja sen energisyyden, rohkeuden ja taidon kombinaationa tuli myös tehoja. Aivan häikäisevä 4-1-maali ja oli hyökkäyksen ylivoimainen tähti.
2. Miro Aaltonen
Oli niin sanottu yllätysvalinta, joka osoitti sen valinnan oikeaksi. Teki juuri niin kuin tulokkaan pitää tehdä, todisti itsensä joka vaihdossa. Nyt kaikki tietävät, että hän on kansainvälisen tason pelaaja. Sai näyttöpaikan ja käytti sen.
Aaltonen oli kiekkovarma, hän ei tullut odottamaan ja pelkäämään virheitä, vaan käänsi tilanteen päinvastoin. Hän pelasi vahvuuksien kautta, hän on taitava kiekollinen pelaaja ja se on yksi älykkyyden muoto, että kun tulet mukaan, ymmärrät miksi sinut on valittu. Yksinkertaisesti: kun saat näyttöpaikan, näytät potentiaalisi parhaat puolet. Aaltonen tuli uutena mukaan, pelasi oman identiteettinsä peliä ja onnistui loistavalla tavalla. Toivon, että hän on esimerkki myös uusille nuorille jätkillä, että tätä tarkoittaa näyttöpaikka ja sen maksimaalinen hyödyntäminen.
3. Ville Lajunen
Sen kaikki tietävät, että Lajunen on ollut pitkään kansainvälisen tason puolustaja. Nyt hän on ottanut yhden jättiläisaskeleen, se on tapahtunut henkisellä puolella. Pakin pelissä on oleellista omassa päässä 1-1-pelaaminen, ykkössyötön antaminen ja laukaus/kiekolliset ratkaisut hyökkäyspäässä.
Se oli aivan huikea suoritus, kun veti ruotsalaisen vipuun 2-1-maalissa. Alexander Bergström on vieläkin hakemassa Gevaliaansa Jällivaarasta.
Parantamisen varaa:
1. Jesse Joensuu
Minun mielestäni Jesse on hukannut offensiivisen potentiaalinsa. Hänestä on tullut ruuhkajuna, jonka ainoa tehtävä on repiä, roikkua, taklata ja tehtä tilaa. Minun mielestäni hänellä on paremmat hyökkäykselliset taidot, mutta noin pelatessaan ne eivät tule esiin ollenkaan.
Kaikki pelaaminen on puskemista, hänellä on potentiaalia, mutta en tiedä miksi hän on menettänyt ne ominaisuudet, joilla esimerkiksi ratkaisi muutama vuosi sitten MM-kisoissa USA-pelin. Silloin hän nimenomaan pelasi, tuli laidasta, antoi käyttösyötön, laukoi ja meni sitten sinne ruuhkiin. Nyt hän juoksee äijiin, lyö poikkaria ja hukkaa energiaa niissä paikoissa, joista ei vuorenvarmasti tehdä maalia.
2. Lasse Kukkonen
Lasse oli väsynyt, hän oli sellaisia pelaajia, jotka olivat alle potentiaalinsa. Tiedän, että hän antaa pirunmoisen energian joukkueelleen ja antoi varmaan nytkin, kun oli kaksi tappiota alla. Se energia oli pois hänen pelisuorituksestaan.
Nyt Aurinkokuningas kysyy, että pitääkö Kukkosen edelleen näyttää taitonsa? Kun hän voisi vetää happea Oulussa, olla kova ensinnäkin SM-liigassa ja sitten taas keväällä MM-kisoissa. Kukkonen ja Mika Pyörälä olivat kuin (päävalmentaja Lauri) Marjamäen henkivakuutukisa, kun oli tullut kuusi tappiota peräkkäin.
3. Kristian Kuusela ja Tomi Sallinen
Nämä hyökkääjät voi laittaa samaan kategoriaan. Kuusela oli täysin näkymätön, se tiedetään, että hänellä on poikkeukselliset offensiiviset taidot. Häntä ei näkynyt, ei kuulunut, ei tullut tehoja, ei yksi vastaan yksi -tilanteissa voittoja. Käytännössä katsoen ei mitään. Samoin oli Sallinen, myös täysin no show. Molemmat luistelivat läpi tämän turnauksen.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.