Tällaisia asioita naiset kertovat ystävilleen

Helmi kysyi lukijoiltaan, millaisia parisuhdeasioita he kertovat ystävilleen. Saako kaveriporukka tietää jopa miehen kengännumeron, vai kuulevatko he pelkästään suurimmista riidoista?

Kyselyyn vastanneista 28 prosenttia analysoi ystäviensä kanssa parisuhteen suurimmat riidat. 25 prosenttia keskittyi kertomaan suurimmat onnenaiheet. Vastaajista noin 18 prosenttia kertoi ystävilleen kaiken, myös sen kuuluisan kengännumeron. Ttoinen 18 prosenttia taas ei kertonut ystävilleen mitään suhteestaan.

Saako parisuhdeasioista hiiskua muille? Lue lukijoiden vastauksia alta!

– Jaan sekä ilot että surut sopivassa suhteessa siten, että en tule kertoneeksi liikaa. Uskon, että ystävänikin tekee samoin.

– On oman pesän likaamista moittia miestään muille, vaikka tämä olisi läsnäkin. Ja varsinkaan petipuuhat ja muu intiimi kanssakäyminen ei todellakaan kuulu muille! En ymmärrä naisia, joilla on tarve ja tapa tilittää kaikki mahdollinen parisuhteestaan ystävilleen. Ongelmat pitää selvittää pariskunnan kahden kesken – ja jolla onni on, se onnen kätkeköön. Opin tämän karvaalla tavalla. Silloisen työpaikkani yhdistyksen eräs miesjäsen oli ihastunut minuun ja se valitettavasti pistettiin merkille. Puhuin työkavereilleni aina hyvää aviomiehestäni – ja ilmeisesti liikaakin, koska uskollisuuteni päätettiin laittaa koetukselle. Kun työsopimukseni päättyi, pari työkaveria kutsui minut toisen kotiin vähän juhlimaan. Tämä sama nainen juotti minut kotonaan känniin ja yritti saada minut pettämään miestäni läheisessä kapakassa, jonne oli kutsunut sen minuun ihastuneen miehen... Onneksi pääsin karkuun tilanteesta – enkä ole sen koommin puhunut liikoja aviomiehestäni, ettei kukaan kateellinen eronnut, karannut vanhapiika enää pääse yrittämään mitään noin inhottavaa.

– Parisuhde on tärkeä osa elämääni, mutta elämässäni on muutakin kuin mies. Mielestäni hänen yksityisasiat eivät kuulu naisystävälleni. En itsekään pidä siitä, että mieheni kertoo äidilleen melkein kaiken minusta!

– Minun on pakko puhua edes ystäville, muuten räjähdän. Mies on sitä lajia, joka vain jurottaa ja tekee mielestään aina itse oikein. Hänen kanssaan ei siis voi keskustella, sama kuin seinille puhuisi. Taisin ottaa ihan väärän miehen...

– Kerroin edellisistä kumppaneistani parhaille ystävilleni varsin avoimesti, ja loppujen lopuksi niistä ei sitten tullutkaan mitään ja huomasin, että olin puhumalla saanut itseni niin keskittyneeksi vain mahdolliseen parisuhteeseeni, että olin täysin sen valloissa enkä edes huomannut ristiriitoja ja kaikkia merkkejä siitä, ettemme edes olleet yhteensopivia. Kun sitten tapasin nykyisen kumppanini, oli alusta asti selvää, että tulimme toimeen erinomaisesti ja että meillä oli yhteys, jollaisesta ennen vain haaveilin. Silloin en edes halunnut sotkea muita ihmisiä siihen. Se kaikki kuului vain meille kahdelle, se ei ollut salaisuus, mutta en koskaan ryhtynyt puhumaan siitä ystävilleni. Keskityin ystävieni seurassa heihin ja hänen seurassaan häneen. Jos jotain erityistä tapahtui, kerroin sen ystävilleni, mutta kaiken muun säilytin itselläni. Se sai kaiken tuntumaan oikean kokoiselta ja terveelliseltä. Oikealta. Ristiriidat eivät mielestäni kuulu ystäville. Ne tulee ratkaista parisuhteen sisäisesti.

– Jos tulee jotain väittelyä, johon haluan itse kuulla kaverin mielipiteen, tai jos se on muuten vain naurettava riita, kerron siitä. Mistään vakavista riidoista en kuitenkaan kerro, aika matalaa profiilia pidän omista suhteistani. Itseäni välillä kyllästytti, kun yksi ystäväni kertoi edellisen suhteensa kaikki riidat ja selitti joka yksityiskohtaa myöten. Tietysti ihan kiva, jos haluaa mielipiteeni, mutta tajuan kyllä, vaikkei kaikkea kertoisi niin perinpohjaisesti. Vaikea myöskään antaa enää mitään järkevää mielipidettä myöhemmin, jos aina saan kuulla heidän suhteestaan ainoastaan negatiivisia asioita enkä koskaan mitään kivaa. Pyrin itse aina antamaan kumppanistani mukavan fiiliksen kavereilleni, enkä typerän väittelijän mainetta.

MTV3/Helmi

Kuvat: Shutterstock