Julkaistu 12.01.2006 23:52(Päivitetty 16.01.2012 11:02)
Perjantai 13. päivä mielletään epäonnen päiväksi ympäri maailman. Numero osoittautui epäonnen luvuksi jo Raamatun viimeisellä aterialla, kun kolmastoista ateriaan osallistunut, opetuslapsi Juudas kavalsi Jeesuksen. Äärimmäisyyksiin taikausko on viety hotelleissa, joista puuttuu 13. huone tai kerros sekä niissä lentokoneissa, joista käytävää 13 on turha etsiä. Uskaliaimmat kuitenkin uhmaavat tiukassa istuvaa numerotaikauskoa – ja menestyvät!
Raamatussa luvuilla 7, 12 ja 40 on symbolinen merkitys ja ne toistuvat läpi Vanhan ja Uuden Testamentin. Eritoten numeron 12 uskotaan Raamatussa tuovan onnea. Onnenlukua seuraava 13 sitä vastoin mielletään pahuuden ja epäonnen numeroksi. Kristinuskossa kolmentoista historia on petollinen: viimeisellä aterialla istui 13 ihmistä, joista 13. oli petturi Juudas. Vuosien saatossa kyseisen numeron pelosta on muodostunut yksi maailman yleisimmistä, ellei jopa yleisin taikauskon muoto.
Epäonnen historia
Taikauskon avaimet.MTV3/Shutterstock, 2010
Perjantai kolmastoista on universaali epäonnen päivä, jolloin noudatetaan erityistä varovaisuutta. Usko kyseisen viikonpäivän epäonnisuuteen juontaa numeron 13 lailla juurensa Raamatun tapahtumiin. Joidenkin uskomusten mukaan kun perjantaihin osuvat sellaiset suuret tapahtumat kuin Eevan ja Aatamin omenaepisodi, suuri vedenpaisumus ja Baabelin tornin sortuminen. Myös Jeesus ristiinnaulittiin perjantaina. Perjantai kolmannentoista epäonnisuus sai vahvistusta mustana perjantaina 13. lokakuuta 1307, jolloin Rooman paavi ja Ranskan kuningas julistivat kuolemantuomiot harhaoppisiksi leimatuille temppeliherroille ja kiduttivat näitä julmasti ennen kuolemaa.
Kauan ennen Raamatun kirjoittamista perjantaita pidettiin kuitenkin tärkeänä ja hyvänä päivänä. Alkuasukaskansat käyttivät perjantait palvoen jumaliaan ja anoen hyvää satoa, terveyttä sekä onnellisuutta. Ihmisten, jotka tekivät töitä perjantaisin, uskottiin jäävän ilman hyvää onnea.
Englannin Friday sai nimensä muinaisskandinaaviselta avioliiton jumalattarelta Friggalta, joka kristinuskon myötä karkotettiin noitana vuorille. Perjantaita alettiin tuolloin kutsua noitien sapatiksi, sillä uskottiin, että 12 noitaa ja paholainen tapasivat joka perjantai. Kolmetoista pahaa henkeä ei voinut saada aikaan mitään hyvää, ja siten perjantai ja kolmetoista kietoutuivat yhä tiukemmin yhteen. Skandinaavisessa mytologiassa numeron 13 pahaenteisyys sai alkunsa kahdentoista puolijumalan seuraan liittyneestä 13:nnesta puolijumalasta, ilkeästä Lokista, joka toi ihmisille epäonnea.
Taikauskoa toisinpäin
Apua, musta kissa!MTV/Shutterstock, 2010
Yhdysvalloissa kolmentoista pelko saa suomalaisittain huvittaviakin piirteitä. Rakennuksissa vältetään kerroksen 13. numeroimista, ja hotelleista jätetään mieluiten pois huone numero 13. Lentokoneissa ei myöskään ole käytävää 13.
Taikauskoisten kauhuksi nykykalenterissamme kuukauden 13. päivä on useammin perjantai kuin mikään muu viikonpäivä. Tämä johtuu kuitenkin yksinkertaisesti siitä, että viikonpäivät ovat jakautuneet hieman epätasaisesti eri kuukaudenpäiville. Kuukauden 13. päivä on tavallisimmin perjantai, mutta esimerkiksi 31. päivä tavallisimmin torstai.
Uskaliaimmat luottavat kolmeentoista myös onnennumerona. Urheilijoiden pelinumerona se on yllättävänkin suosittu. Suomalaisten suosikkilajeissa numero 13 selässään ovat menestyneet jääkiekkotähdet Teemu Selänne ja Mats Sundin sekä salibandykentillä kolmeatoista kantavat Janne Tähkä ja Sami Kuronen.
Maailmalla ei ole lainkaan epätavallista, että joukkueesta puuttuu pelaaja numero 13. Lieneekö taikauskoa, ettei Suomen jalkapallo- eikä jääkiekkomaajoukkueista tällä hetkellä löydy numeroa 13 kantavia pelaajia?
Löytyykö sinunkin laukustasi jäniksenkäpälä?
Perjantai 13. päivän ohella taikauskolla on lukemattomia toistaan uskomattomampia kohteita. Onnea tuoviksi esineiksi tunnustetaan nelilehtinen apila, jäniksenkäpälä ja hevosenkenkä. Myös riikinkukon höyhenillä uskotaan olevan myönteinen merkitys.
Uuteen kotiin viedään onnea suolan ja leivän muodossa. Häihin, jos mihin liittyy paljon taikauskoa: riisin heittäminen, jalan polkeminen lattiaan kakkua leikattaessa, sukkanauhan ja morsiuskimpun heittäminen sekä morsiamen vaatetuksen "jotain vanhaa, sinistä ja lainattua" -uskomus muiden muassa. Ja kukapa ei olisi pikkutyttönä piilottanut tyynyn alle seitsemää kukkaa tulevan puolison uneen tuloa varmistamaan.
Nelinkertaista onnea.MTV3/Shutterstock, 2010
Taikauskoon suhtaudutaan yhä useammin huvittuneena, mutta silti uskomukset elävät arjessa. Moni on ainakin vähän taikauskoinen, vaikkei sitä julkisesti tunnustakaan. Yksi kantaa mukanaan hyviin suorituksiin tsemppaavaa maskottia ja toisen kaulassa roikkuu alituiseen onnenamuletti.
Uskon oikeasti, että omat pääsykokeeni ja sittemmin monet tenttini pelasti kynäpenaalissa kököttävä pikkuinen onnentonttu. Myös taikauskorituaalit kuuluvat joidenkin ammattiryhmien arkeen. Ennen kilpailusuoritusta sidotaan kengännauhat tai suljetaan monot samassa järjestyksessä kuin ennen voittoisaa kilpailua, ja ensi-iltoihin valmistaudutaan samoin menoin kerta toisensa jälkeen.
