Taidekauppias haalii teoksia Pohjois-Koreasta: Rikastun näillä vielä

– Saavuin sinne kirjaimellisesti laukut täpötäynnä rahaa, ja tuhlasin sen kaiken tavalla, joka oli heistä aivan käsittämätöntä, kertoo hollantilainen taidekeräilijä Frans Broersenin ensimmäisestä hankintamatkastaan Pohjois-Koreaan.

Broersen on tehnyt vuoden 2005 jälkeen yhteensä seitsemän taidematkaa kommunistisen diktatuurin sydänmaille. Niiden tuloksena on syntynyt 2500 taideteoksen kokoelma, josta osia on nyt esillä Soulissa Etelä-Koreassa.

Broersen myöntää avoimesti, ettei tiennyt hölkäsen pölähtävää Pohjois-Korean taiteesta ennen ensimmäistä matkaansa. Hän vain tupsahti ainoan tuntemansa taiteilijan Son U-youngin ateljeehen, sopi hinnasta tietyn kokoiselle maalaukselle ja antoi palaa.

– Sanoin, että otan tuon, tuon, tuon ja sitten vielä tuon. Heidän leukansa loksahtivat. Herra yksin tietää, kuinka paljon rahaa tuli tuhlattua, Broersen muistelee.

Seuraavilla matkoilla Broersen toimi samalla tavalla, paitsi että maalausten hinnat olivat yllättäen kohonneet, joskus jopa kymmenkertaisiksi edellisiin visiitteihin verrattuna. Sana upporikkaasta ostelijasta oli kiirinyt.

– Lesket, eläkeläiset ja nuoret taiteilijat toivat rullalle käärittyjä kankaitaan. Hinnoista sovittiin sormimerkeillä ja huitomalla, Broersen kertoo.

Taiteen mattokauppias?

Broersenin motiivi taiteen keräämiseen on yksinkertainen: hän haluaa tehdä rahaa.

– Kokoelma pitää nähdä valtavana, pitkän ajan sijoituksena. Kun Koreat lopulta yhdistyvät, maalausten arvo nousee jyrkästi.  

Broersenin spekulaatiot eivät ole vallan vailla perusteita, sillä hän käytti samaa taktiikkaa vuonna 1991, kun Neuvostoliitto hajosi. Taiteen hinta nousi räjähdysmäisesti, ja taidekauppiaan kukkaro pullistui.

Broersenin tukkuostaminen ei kaikkia miellytä. Häntä on haukuttu muun muassa taiteen mattokauppiaaksi ja sivistymättömäksi toheloksi.

– Me haluamme ainoastaan tuottoa sijoitetulle pääomalla. Emme ole hyväntekijöitä, taidekauppias kuittaa.  

Lue myös:

    Uusimmat