Syyttäjä: Johtaja hankki kaverilleen miljoonaproomun valtion piikkiin

Syyteet ja puolustuksen kommentit

Syyttäjä Tuire Tamminiemen syytteiden mukaan Destia-vyyhti nivoutuu muutaman kokonaisuuden ympärille vuosina 2008-2009. Seuraavassa on syyttäjän, asianomistajan ja puolustuksen kanta keskeisiin kysymyksiin. Puolustuksen osalta ensin on esitetty Laaksovirran puolustuksen kommentit ja muut sen perässä.

Laaksovirta on syytteessä näissä luottamusaseman väärinkäytöstä, Saarikangas kahdessa kohdassa avunannosta ja Destian johtaja niin ikään yhdessä kohdassa avunannosta.

1) Konsulttisopimus

Syyttäjän mukaan Laaksovirta tilasi Saarikankaan tuttavan yritykseltä 30500 euron kiviainesselvityksen ilman että Destian kiviainesyksikkö oli normaalilla tavalla mukana. Tuloksena oli syyttäjän mukaan vaatimaton kahdeksan powerpoint-dian ja kolmen sivun laajuinen selvitys. Hinnan ja lopputuloksen välillä oli syyttäjän mielestä epäsuhta ja todellisena tarkoituksena oli tulonhankinta Saarikankaalle ja Laaksovirralle.

Asianomistaja Destiaa edustava asianajaja Tapio Väätäinen sanoi, ettei selvityksestä ollut mitään hyötyä Destialle.

Puolustuksen mukaan tämä oli tavanomainen pieni konsulttiselvitys ulkopuolisen kanssa. Laaksovirta ei ole saanut mitään hyötyä tästä. Laaksovirran asianajaja Petteri Sotamaa totesi selvityksen vastanneen tarpeita ja olleen yhtiölle hyödyllinen. Laaksovirralla on ollut toimivalta tilata selvitys ja hallitus on saanut siitä selvityksen. Hallituksella ei ollut tähän huomautettavaa. Asiassa ei ole mitään rikosoikeudellisesti kriittistä, Sotamaa totesi.

Avunannosta luottamusaseman väärinkäyttöön syytetyn Markku Saarikankaan asianajaja Aarno Arvela sanoi, että Saarikangas oli ulkopuolinen sopijapuoli ja hän lähti siitä, että päämies toimi lain mukaan. Arvelan mukaan ei hän voinut edes teoriassa tietää Destian mahdollisista sisäisistä ohjeista. Selvitys oli hyödyllinen.

2) Proomu

Syyttäjän mukaan Laaksovirta hankki maaliskuussa 2008 Destialle 1,3 miljoonan euron hinnalla Aragorn-proomun, joka saman tien vuokrattiin neljäksi vuodeksi Saarikankaan yritykselle. Syyttäjän mukaan proomu ostettiin Destialle, koska Saarikankaan toinen yritys ei ollut kyennyt sitä hankkimaan.

Aragorn-proomu

Laaksovirta ei ollut hyväksyttänyt 75-metrisen proomun hankintaa Destian hallituksella, vaikka yli miljoonan hintaisissa budjetoimattomissa kalustohankinnoissa näin olisi pitänyt tehdä.Syyttäjän mukaan Laaksovirran olisi pitänyt hyväksyttää myös vuokrasopimus hallituksella. Aluksen vuokrannut yhtiö ei kyennyt selviytymään vuokrista ja kesäkuussa 2010 vuokrarästejä oli kertynyt 430000 euroa. Kesäkuussa 2010 Destia myi proomun kesäkuussa 520 000 eurolla.

Asianomistajaa edustava Väätäinen kertoi, että vuokria jäi saamatta kaikkiaan 493000 euroa. Väätäinen ihmetteli miksi Destian piti lähteä pikavauhtia ostamaan Saarikankaalle proomua. Taloudellinen riski olisi pitänyt nähdä.

Puolustuksen mukaan proomua ei ole ostettu lähipiirille, vaan se on ollut erinomainen liiketaloudellinen hankinta. Proomu ostettiin käyvällä arvolla, se vuokrattiin 25 % tuotolla ja Destialle taattiin rahtaussopimuksessa aina halvin hinta. Muualta ei saatu kapasiteettia kiviaineskuljetuksiin ja puolustuksen mukaan Destian kiviainesyksikön johtaja piti sitä hyödyllisenä. Sotamaan mukaan toimitusjohtajan toimivalta on riittänyt hankintaan ja sopimuksiin. Sotamaan mukaan tuolloin ei ohjeissa ollut mitään miljoonan rajaa. Lisäksi Destian hallitus on saanut selvityksen hankinnasta, eikä siitä ollut mitään huomautettavaa. Ei lähipiiriä, ei tahallisuutta, ei vahinkoa, Sotamaa totesi.

Avunannosta luottamusaseman väärinkäyttöön syytetyn Saarikankaan puolustus totesi, että sopimus oli Destialle erittäin edullinen. Sopimuksessa neljän vuoden vuokrilla katettiin koko proomun hankintahinta, Arvela totesi.Saarikankaan yritys oli bisnessuunnitelmissaan tosissaan. Arvela huomautti myös tässä kohdassa, ettei Saarikangas voinut tietää Destian mahdollisista ohjeista. Yritys ajautui taloudellisiin vaikeuksiin, mutta siihen oli muita syitä.

3) Majoituslasku vai laina?

Syyttäjän mukaan Laaksovirta oli sopinut Destian yhden johtajan kanssa olemattomista majoituspalveluista. Tämä johtaja hallinnoi sivubisneksenään Lapissa toimivaa majoitusyhtiötä, joka oli lähettänyt 60000 euron laskun ohjelma- ja majoituspalveluista. Näitä majoituspalveluja ei koskaan käytetty.

Syyttäjän mukaan todellisuudessa kyse oli luotonannosta majoitusyritykselle, joka ei enää pankista saanut lainaa. Sittemmin majoitusyritys on maksanut summan takaisin. Tässä haarassa Destian johtaja on syytteessä avunannosta luottamusaseman väärinkäytöstä.

Asianomistaja Destian mukaan kielletty varojen lainaaminen oli naamioitu varaukseksi. Vahinko ei onneksi realisoitunut, vaikka taloudellisen vahingon vaara on ollut ilmeinen, asianajaja Väätäinen totesi.

Puolustuksen mukaan kyse oli toiminnan kehittämisestä ja se oli liiketaloudellisesti perusteltua. Palvelu oli tarkoitettu yhtiön venäläisille asiakkaille. Asia kuului toimitusjohtajan toimivaltaan ja ennakkomaksu voidaan maksaa. Summakin oli tavanomainen. Sotamaan mukaan ei ole lakia tai ohjeistusta, joka kieltäisi menettelyn, eikä Destian hallitus löytänyt selvityksestä huomautettavaa. Ei vahinkoa, ei syy-yhteyttä, ei tahallisuutta, Sotamaa sanoi.

Avunannosta luottamusaseman väärinkäyttöön syytetyn Destia-johtajan mukaan hän yli kysynyt Laaksovirralta lainaa kohteelle ja Laaksovirta oli siitä kieltäytynyt. Asianajaja Kari Hämeen-Anttila kertoi, että sen jälkeen oli pohdittu sitä, että Destia voisi ostaa yritykseltä majoitus- ja koulutuspaveluja.Näin yritys ei tarvitsisi lainaa ja Destia saisi tarvitsemiaan palveluja. Vahinkoa ei aiheutunut, Hämeen-Anttila korosti. Majoitusyritys palautti rahat, kun palveluja ei kesällä 2009 alkaneen poliisitutkinnan takia käytetty.

4) Kolme johtajasopimusta

Syyttäjän mukaan Laaksovirta oli sopinut kolmen vuoden 2008 alkupuolella irtisanoutumassa olleen johtajan kanssa, että näiden työntekovelvoite lakkaa useamman kuukauden irtisanomisajan sijaan heti. Näissä tapauksissa palkka maksettiin ja johtaja sai sopimuksen mukaan oikeuden laskuttaa Destiaa konsulttisopimuksilla. Summat eri johtajille olivat 90000, 80000 ja 50000 euroa.

Asianomistaja Destian mukaan irtisanomisaikana työskennellään ja siitä saadaan palkka. Väätäinen huomautti, ettei millekään kultaisen kädenpuristuksen tapaisille järjestelyille ole tarvetta, jos työntekijä itse irtisanoutuu.

Puolustuksen mukaan laki, mikään säädös tai Destian työjärjestys eivät ole kieltäneet Laaksovirtaa tekemästä päättämissopimuksia. Tarkoituksena on ollut vähentää liiketoimintariskiä, koska sillä mahdollistettiin tehtävien joustava ja tietotaidon häiriötön siirto, ja tämä maksaa.

Sotamaan mukaan on tavanomaista, että päättämisen yhteydessä maksetaan ylimääräisiä korvauksia, eivätkä päättämissopimukset tai konsulttisopimukset ole hallitusasioita. Sotamaan mukaan hallitus on ollut tietoinen johtajien sopimusten päättämisestä. Sotamaa huomautti myös, että Destia on maksanut sopimusten mukaiset suoritukset, eikä johtajilta ole vaadittu rahaa takaisin. Puolustuksen mukaan summat olivat taloudellisesti vähäisiä. Laaksovirralla oli velvollisuus huolehtia siitä, että avainhenkilön lähtö aiheuttaisi mahdollisimman vähän haittaa.

Rikosepäilyt lievenivät

Nyt syytteet tulivat siis pitkälti luottamusaseman väärinkäytöstä. Matkan varrella rikosepäilyt lievenivät. Kesällä 2009 Laaksovirta ja Saarikangas vangittiin epäiltynä törkeästä petoksesta ja väärennyksestä.

Aikanaan rikostutkinta käynnistyi, kun Ylen A-studio uutisoi 2009 Laaksovirran tekemiin sopimuksiin liittyneistä epäselvyyksistä.

Oikeudenkäynnissä käsitellään myös toista haaraa, jossa on kyse Saarikankaan yrityksen epäillyistä konkurssirikoksista.Syytteen mukaan Saarikangas oli siirtänyt proomun vuokranneesta osakeyhtiöstä yhteensä 184000 euroa "epäselvää" rahaa käteisenä, tilisiirtoina tai laskuja maksamalla. Saarikangasta syytetään törkeästä kirjanpitorikoksesta ja törkeästä velallisen epärehellisyydestä.

Laaksovirta kommentoi oikeudenkäynnin tauolla saamiaan syytteitä: Destia-syytetty Laaksovirta: Ajattelin vain yhtiön etua

Sumo video id