USA 2006. Ohjaus: Bryan Singer. Käsikirjoitus: Michael Dougherty ja Dan Harris, Jerry Siegelin hahmojen pohjalta. Tuotanto: Gilbert Adler, Jon Peters, Bryan Singer. Kuvaus: Newton Thomas Sigel. Leikkaus: Elliot Graham ja John Ottman. Pääosissa: Brandon Routh, Kate Bosworth, Kevin Spacey, James Marsden, Parker Posey, Frank Langella, Sam Huntington, Eva Marie Saint, Marlon Brando, Kal Penn, David Fabrizio. Kesto: 154 min.
Superman eli suomeksi Teräsmies on aina ollut sarjakuvien supersankareista puhdaspiirteisin – ja siksi myös särmättömin. Batmanilla, Spidermanilla ja Mustanaamiolla on tunnetusti pimeät puolensa, mutta tosikunnollinen sanomalehtimies Clark Kent osaa olla vain vieläkin tosikunnollisempi sinihohtoisissa trikoissaan. Samasta syystä siirtyminen kyyniselle 2000-luvulle onnistuu Supermanilta huonommin kuin edellä mainittujen hahmojen filmatisoinneilta.
Kun DC Comicsin taiteilijakaksikko Jerry Siegel ja Joe Shuster toivat maailmanpelastaja-hahmonsa keskelle 1930-luvun lamaa ja sodanuhkaa, sille oli selkeä tilaus. Richard Donnerin vuonna 1978 ohjaama viaton Superman puolestaan istui hyvin 70-luvun katastrofi-tehosteseikkailubuumiin. Bryan Singerin (X-Men) uutukainen Superman Returns sen sijaan tuntuu vain tahmealta ja aikansa eläneeltä – etenkin kun käsikirjoitus on supertylsä.
Seikkailun juoni on ohut. Tehtyään pitkähkön visiitin tuhoutuneelle kotiplaneetalleen Kryptonille teräksinen sankarimme (Brandon Routh) palaa Maahan löytääkseen sydämensä valitun Lois Lanen (lattea Kate Bosworth) naimisista komean kollegansa (James Marsden) kanssa ja vankilasta vapautuneen arkkikonnan Lex Luthorin (pitkästynyt Kevin Spacey) lempipuuhastaan eli maailmaa tuhoamasta. Tällä kertaa Lex suunnittelee kryptonilaisten ihmekristallien käyttöä ikioman mantereen perustamiseen – samalla kuolisi miljoonia, ellei biljoonia ihmisiä. Aseenaan Supermania vastaan roisto käyttää hänen ainoaa heikkoa kohtaansa, tappavaa kryptoniittia.
Jälleen Clark, tuo silmälasipäinen änkyttäjä, on kuin ilmaa Loisille, mutta siirrellessään kuorma-autoja ja lentokoneita pelkin käsivoimin hän herättää viehkon journalistineidon halut. Tätä katsoja ei voi muuta kuin ihmetellä, niin täysin vailla karismaa Teriksenä jähmeilevä Brandon Routh on; trikoissaan ja otsatupsussaan hän näyttää vähämieliseltä muovinukelta. Yhtä etäännyttävän plastiikkisia ovat ryminän erikoistehosteet. Vaan minkä valinnan Lois lopulta tekee? Ja miksi hänen pienellä pojallaan on outoja voimia? Entä pääseekö psykoottinen Luthor päämääriinsä huolimatta tyttöystävänsä (Parker Posey) täydellisestä bimboudesta? Näitä voi jännittää, jos jaksaa. Toteutus on sen verran haaleaa puuroa, ettei edes Martha Kentinä vilahtava Eva Marie Saint sitä pelasta.
Nykyaikana supersankari-seikkailut eivät ymmärrettävästi voi välttää ilmiselviä viittauksia elämänmuotoamme uhkaavaan terrorismiin, ei myöskään Superman Returns. Mutta sen hyökkäävän kristillinen symboliikka saa ihon näpyille; vai mitä pitäisi ajatella isänsä maan päälle lähettämästä, ihmetekoihin kykenevästä, puolestamme uhrautuvasta ja lopuksi ristiinnaulitun asennossa ilmojen halki kelluskelevasta supermarttyyrista? Tätä voi jo kutsua propagandaksi.
Teksti: Tuuve Aro
Kuva: Warner Bros