(Warner music 2005)
”Ihmiset ostavat näitä saadakseen kärsiä” totesi levykaupan kassa ostaessani Suomen euroviisukappaleista kootun kokoelma-cd:n. Tämä onkin yleinen asenne Suomen euroviisuista puhuttaessa. Suomella on surkeita kappaleita ja ne ovat, oikeutetusti, menestyneet surkeasti.
Mutta onko suomalainen euroviisumusiikki niin kamalaa kuin väitetään? Asia on helppo tarkistaa uutta kokoelmacd:tä kuunnellen. Mukana ovat Suomen kaikki 39 edustuskappaletta vuosilta 1961-2005. Albumi osoittaa, että Suomen viisuhistoria ei ole niin mustavalkoinen kuin on helppoa väittää. Totta on, että Suomi on jäänyt viimeiseksi monta kertaa eikä ole voittanut kertaakaan. Menestyksen ja laulujen tason verrannollisuus on sen sijaan kyseenalaisempi asia.
60-luvun euroviisuartistit edustivat suomalaisen iskelmän kärkeä. Laila Kinnunen oli ilman muuta Suomen suurin laulajatähti vuonna 1961 ja hänen esittämänsä tyylikäs Valoa ikkunassa ehti hetken jopa johtaa kyseisen vuoden pisteenlaskua päätyen lopulta 10. sijalle. Nuoren Marionin Tipi-tii (1962) on kestänyt aikaa huonommin, vaikka loppukilpailussa se menestyikin edeltäjäänsä paremmin (7. sija). Lasse Mårtensonin Laiskotellen (1964) kuuluu iskelmän ikivihreisiin kappaleisiin. Toivo Kärjen säveltämä Aurinko laskee länteen (1965) on yksi Suomen hienoimmista viisuista, vaikka se ei nollaa enempää pisteitä kerännytkään. Vuosikymmenen hurjin suomalaisesitys oli Fredin Varjoon-Suojaan (1967), jonka sävelistä vastasi Lasse Mårtenson. 60-luvulla Suomen kappaleiden taso oli siis korkea, vaikka viimelle sijalla jäimmekin kolme kertaa.
Marion, Fredi ja Katri Helena olivat suurimmat 70-luvulla euroviisuissa Suomea edustaneet iskelmätähdet. Vaikka Fredin Pump pump nostattaakin niskakarvoja 2000-luvun suomalaisyleisössä, sopi se 76-vuoden diskofiilikseen mainiosti, eikä 11. sijakaan aivan huono ole. Pihasoittajien pelimannietno Viulu-ukko (1975) toimi kansainvälisessä finaalissa niin hyvin, että Saksa ja Sveitsi palkitsivat sen täysillä pisteillä. Parhaasta suomalaisesityksestä kilpailevat tasaväkisesti Marionin (1973), Katri Helenan (1979) ja Monica Aspelundin (1977), jolla on kunnia olla toistaiseksi viimeinen suomalaiskappale, joka on saanut kansainväliseltä raadilta täydet 12 pistettä. Vuosikymmen jää suomalaiseen viisuhistoriaan siitä, että Suomi ei kertaakaan jäänyt viimeiseksi. 70-luvun suurin vääryys koettiin vuonna 1978. laulama on Suomen viisuhistorian vahvimpia balladeja, jonka saama vaivainen 2 pistettä koitui kohtalokkaaksi Simolan uralle.