Suomalaiset: Rukoilu on yhtä tärkeää kuin hengittäminen

Monet kyselyyn osallistuneet kokivat rukoilemisen olevan puhetta Jumalan kanssa – ei niinkään korkeimpien voimien.

"Jos käytämme käsitettä rukoileminen, ensimmäiseksi vaihtoehdoksi tulisi asettaa merkitys 'yhteydenpitoa Kaikkivaltiaaseen Jumalaan, Taivaan Isään', koska elämme kristillisten arvojen pohjalta rakennetussa maassa."

"Rukouksessa kiitän Jumalaa. Ahdingossa, kun omat voimat ja taidot eivät riitä, rukoilen nöyrin mielin, että Jumala auttaisi niin kuin hyväksi näkee. Rukoilen myös siunausta lapsille ja joskus myös muillekin. Jos huomaan unohtaneeni rukouksen, tulee useinkin tyhjä olo. Kun olen opetellut nöyrin mielin tutkimaan Raamatun hyvää sanomaa, rukous on tullut tärkeämmäksi ja tuntuu kuin rukouksesta saisi aina apua ja rohkaisua."

"Rukous on suhteen ylläpitämistä Jumalaan. Kaiken rukouksen syvimpänä motiivina pitäisi olla Jumalan syvempi tunteminen. Rukous on kuin ikkunan aukipitämistä: mitä pidempään "tuuletat", sitä enemmän Jumalan todellisuutta elämässäsi on."

"Rukous on yhteydenpitoa maailman Luojan kanssa; keskustelua ja pyytämistä apua tämän hetken tarpeisiin, ja kiittämistä kaikesta hyvästä jota olen elämääni saanut. Keskustelua, kuin pieni lapsi keskustelee turvallisesti ja luottavaisesti oman isänsä kanssa. "

Shutterstock

"Rukoileminen on minulle kääntymistä Kaikkivaltiaan Jumalan puoleen, rukoilen Häntä Jeesuksen nimessä, koska Hän, Jeesus, on minun puolustajani Isän, Jumalan, edessä. Ja monen monta kertaa olen ihan konkreettisesti kokenut, että minun rukoukseni on kuultu ja niihin on vastattu."

"Rukous on yhtä tärkeää kuin hengitys. Kaikkivaltias Jumala on kohdattavissa tässä ja nyt. Hän vain odottaa että kuulisi äänesi, että saisi puhua sinulle. Jeesuksen nimessä on voima yli kaikkien muiden valtojen ja voimien. "

Apua ja turvaa

Kyselyyn vastanneista 40 prosenttia kertoi rukoilevansa hädän hetkellä tai hakiessaan turvaa.

"Ystävälläni oli kirurgien mukaan vain kolmen prosentin mahdollisuus jäädä henkiin aortan repeämässä. Kiitollisena voin sanoa, että rukouksiini vastattiin."

"Kun kenestäkään muusta ei ole tueksesi hädän hetkellä, tai apua ei ole saatavilla on aina oltava joku jonka puoleen kääntyä ja pyytää apua sekä kertoa huolensa. Kun ei ole ketään auttamassa tai kuuntelemassa, käännyn korkeampien voimien puoleen."

"Ongelmatilanteissa pyydän neuvoa ja suuntaviivoja mitä tehdä tai minne suuntaan lähteä jotta ongelma tilanteet alkaisivat selvetä ja aueta."

Ainoastaan viisi prosenttia kertoi rukoilemisen olevan vanha tapa tai tottumus. Kädet ristittiin tottuneesti esimerkiksi iltarukouksen merkeissä.

"Rukoilen päivittäin ja samalla olen kiitollinen monesta minulle tärkeästä asiasta. Minulle uskonnollisuus on tärkeää. En kuitenkaan tuputa uskontoa kenellekään. En kovin monelle ole uskostani kertonut, kun on kokemusta siitä, että "ystävät" kaikkoavat uskomiseni takia. Nyt minulla on ihana poikaystävä, joka ei minua hylkää uskonnon takia. Uskonto on meille molemmille tärkeä osa jokapäiväistä elämää."

Shutterstock

Neljä prosenttia kyselyyn vastanneista koki rukoilun toimivan ikään kuin ajatusten jäsentelemisenä. Rukous koettiin hetkenä hiljentyä ja pysähtyä.

"Minulle rukoileminen on enimmäkseen sitä, että saan järjesteltyä asiat loogiseen järjestykseen ja mittakaavoihin omassa päässäni. Tietynlaista rauhoittumista ja syvään hengittämistäkin se on, etenkin jos muut ihmiset ovat saaneet mielenrauhani järkkymään. Mahdollisesti pyydän apua ympärillä olevilta hengiltä, tosin joskus apua tulee ja välillä ei. Riippuu varmasti siitä onko pyyntöni heistä relevantti. Ihmeen usein sitä apua on kyllä tullut..."

"Voisin sanoa, etten rukoile koskaan. Silti kädet saattavat eksyä ristiin ja opetetut tavat puhutella Jumalaa kaivautua mieleen silloin, kun elämä on aivan solmussa ja omin käsin tapahtuma kuolema tuntuu ainoalta vaihtoehdolta. Tätä tapahtuu todella harvoin, ei välttämättä edes vuosittain. Tiedän, ettei kukaan kuule rukoustani, paitsi minä itse – ja se on kaikkein tärkeintä. Jäsentelemällä ajatukseni selkeiksi sanoiksi selitän itselleni, miten todella tahtoisin asioiden olevan ja mitä voin muutoksen eteen tehdä. Sehän rukouksen pohjimmainen idea varmasti on alunperinkin: hiljentyä ja pysähtyä miettimään, ei tilata tarjoilijalta valmista pelastuspakettia ja omakotitaloa uima-altaalla. "

"Rukoilu on kuin meditoimista"

Kyselyyn vastanneista 10 prosenttia kertoi rukoilun merkitsevän jotain muuta, kuin kääntymistä korkeimpien voimien puoleen tai pyyntöjä. Osa koki rukoilun turhana, osa puolestaan näki rukoilun tuovan turvaa.

"En koe olevani "uskovainen", mutta tarkemmin ajateltuna, ellei minulla olisi kristillisiä arvoja tai ellen voisi joskus luottaa siihen, että asiat hoituvat niin kuin on tarkoitus, en voisi elää... Minusta rukoiluun ei tarvita mitään erityistä, hiljentyminen luonnon keskelläkin riittää. Mielestäni rukoileminen on sama asia kuin buddhalaisuudessa meditoiminen."

"Nuoruudessani yritin kovasti saada kontaktia taivaallisiin voimiin. En kokenut saavani minkäänlaista vastausta. Johtopäätös: ylempiä voimia ei ole, rukoileminen on turhaa."

"Minun mielestäni ihminen tarvitsee jotain suurempaa mihin uskoa.. Rukoilemisesta tulee turvallisempi olo, sillä hetkellä kun rukoilee ennen nukkumaan menoa tuntee olonsa turvallisemmaksi sulkea silmät ja vaipua uneen. Ja silloin kun joku rakas henkilö on lähtenyt matkoille tai työmatkalle ja sää on kaikkea muuta kuin hyvä, silloin tuntee olonsa normaalisti hieman pelokkaaksi heidän puolesta mutta kun rukoilee heidän turvallisuuden puolesta, olo on turvallisempi, jotenkin rauhallisempi. Minut on kasvatettu Kristilliseen uskoon, ja minä uskon Jumalaan. Silti en tuomitse ketään muuta vaikka he eivät olisikaan kristillisiä tai uskoisi Jumalaan tai jos ei kävisi kirkossa, sillä loppujen lopuksi ei siihen tarvita kirkkoa että voi uskoa hartaasti."

Lue myös:

AVA

Kuvat: Shutterstock