Mainos

Sohva nuortuu verhoilijan käsissä

Varastossa lojuva kulunut sohvavanhus voi olla tuleva trendikodin katseenkerääjä. Sohvan verhoileminen uudelleen säästää rahan lisäksi luontoa.

Vielä 1950- ja 1960-luvuilla huonekalut tehtiin kestämään pitkään. Vaikka mummon jäämistöstä talteenotettu sohva ei antiikin kriteereitä täyttäisikään, kyseessä on silti usein käyttökaluste vailla vertaa. Pirteällä päällisellä ja peruskunnostuksella vanhasta sohvasta saadaan persoonallinen ja näyttävä huonekalu nykykotiin.

Puu – paras kaikista

Synkkä, tummanruskea 70-luvun plyysisohva ei ehkä tänä päivänä ole suosionsa huipulla, mutta yksi etu varhaiseen keski-ikään ehtineellä huonekalulla on nykykalusteisiin verrattuna.

– Vanhoissa sohvissa on useimmiten kestävä ja huolella tehty puurunko, kun taas uusissa halvoissa tehdasvalmisteisissa sohvissa on usein kevyet levyrakenteet, kirkkonummelainen verhoilijamestari ja Helsingin Verhoilijamestarit Ry:n sihteeri Annina Pudas valottaa.

Materiaalina puu lyökin lastulevyt kirjaimellisesti laudalta.

– Kevyet levyrunkoiset sohvat rikkoutuvat puurunkoisia helpommin, eikä niiden korjaaminen usein enää edes kannata. Sen sijaan puuosat ovat vain harvoin tosi huonossa kunnossa, ja jos osa on rikkoutunut, sen voi vaihtaa uuteen, Pudas selventää.

Puurunkoinen sohva onkin lähes aina uudistamisen arvoinen, sillä runkomateriaalina puu on kestävää ja kaunista. Puu rikkoutuu harvoin. Pääasiassa sitä uhkaavatkin vain kosteus ja tupajumi.

Mitä vanhemmasta huonekalusta on kysymys, sitä suurempi merkitys on myös perinteisen puu- ja verhoilutyön säilyttämisellä. Vanhat käyttöhuonekalut ovat myös usein mittasuhteiltaan onnistuneita, minkä vuoksi niiden käyttömukavuus on hyvä.

– Jos vain sohvan tyyli miellyttää, siitä saa verhoilemalla pitkäikäisen käyttöhuonekalun, joka on yllättävänkin ergonominen, Pudas vakuuttaa.

Luonnonmateriaali kestää aikaa ja käyttöä

Vanhalle sohvalle on tarjolla lukemattomia erilaisia kangasvaihtoehtoja. Ammattitaitoinen verhoilija osaa heti alkumetreillä auttaa asiakasta valitsemaan sopivan sohvakankaan.

– Pajon riippuu siitä, tuleeko sohva lapsiperheeseen vai yksin asuvalle. Tarpeet ovat erilaiset, Pudas aloittaa. – Kotikalusteissa kankaan pitää kestää. Nykyisin saatavilla onkin paljon erilaisia likaahylkiviä kankaita, joiden kulutuskestävyys on varmistettu testaamalla.

Kaikki kankaat eivät kuitenkaan sovi jokaiseen sohvaan. Verhoilussa pitääkin ottaa huomioon muun muassa huonekalun muoto ja rakenne.

– Joustamaton kangas ei esimerkiksi sovi kaarevan tai pyöreälinjaisen sohvan päällystämiseen, Pudas havainnollistaa.

Itse verhoilijamestari suosii luonnonmateriaaleja.

– Villakankaat kestävät aikaa ja vanhenevat arvokkaasti toisin kuin esimerkiksi mikroplyysit, joihin ilmestyy käytössä vähitellen kaljuja kohtia, hän sanoo.

Vesipestävät kankaat ovat yleistyneet, minkä ansiosta esimerkiksi sohvien istuintyynyjen päälliset voi pestä itse helposti ja edullisesti kotona pesukoneessa.

Perussohvan parannusresepti

Kolmekymmentä vuotta vanhan vaahtomuovisohvan uudistaminen vaatii tavallisesti noin kolme työpäivää. Verhoileminen on käsityötä. Tavallisesti perussohvan uudistamistyö maksaa noin 700-1200 euroa riippuen työmäärästä, valituista materiaaleista ja huonekalun kunnosta. Nahkaverhoilu on luonnollisesti kalliimpaa kuin kankaalla päällystäminen. Työn kestoon ja hintaan vaikuttaa lisäksi se, ommellaanko sohvaan tereitä ja helmuksia tai tehdäänkö siihen esimerkiksi napituksia.

Verhoilun lisäksi tarkistetaan myös täytteiden kunto, ja tarpeen vaatiessa ne vaihdetaan uusiin.

– Vaahtomuovit voivat vanhemmissakin sohvissa olla hyvin kuosissaan, eikä niitä aina tarvitse kokonaan vaihtaa, Pudas toteaa.

Ammattiverhoilija osaa heti kertoa, mitä sohvalle kannattaa tehdä, jotta siitä saadaan käyttöhuonekalu. Korjausten tarve arvioidaan tapauskohtaisesti.

– Hyvä verhoilija kertoo asiakkaalle hinnan lisäksi, mitä hänen suosittelemansa remontti pitää sisällään, Pudas sanoo.

Työmäärälle on usein perusteensa.

– Jos sohvassa on selvästi paljon tehtävää, mutta hinta vaikuttaa alhaisesta, kannattaa kysyä, mitä tarjous todella pitää sisällään. Homevauriot eivät poistu sohvasta vain kangasta vaihtamalla, hän huomauttaa.

Räätälöityä mukavuutta

Tarvittaessa huonekalun selkänoja tai istuinosa voidaan myös räätälöidä mittojen mukaan. Esimerkiksi vanhoissa perinteisesti tehdyissä laiskanlinnoissa voidaan mittatilaustyönä lisätä istuinosan syvyyttä sen mukaan, tuleeko huonekalu pitkälle vai lyhyelle henkilölle.

Tehdastekoisten vaahtomuovisohvien istuinosista taas puuttuu usein kaltevuus, minkä vuoksi istuessa luisuu vähitellen eteenpäin.

– Verhoilija voikin lisätä sohvan istuimeen hieman kaltevuutta, mikä tekee siitä mukavamman käyttää, Pudas selventää.

Vanhassa vara parempi

Nykyiset suuntaukset sisustuksessa ovat nostaneet kiinnostusta vanhoja huonekaluja ja esineitä kohtaan.

– Verhoilussa on etuna se, että saadaan aikaan persoonallisia huonekaluja ekologisesti. Perinteisissä huonekaluissa kaikki materiaalit ovat kierrätettäviä, Pudas huomauttaa.

Metallijouset kelpaavat teollisuuden raaka-aineeksi, ja täytteinä käytetyt meriheinät ja lastuvillat voi esimerkiksi laittaa kompostiin kuivikkeeksi. Vanhat säkkikankaat taas ovat puhdasta luonnonkuitua, joka voidaan huoletta käyttää energiaksi.

Verhoilijamestarin mielestä hyvä sohva on kutsuvan näköinen, ja siinä on mukava istua. Olohuoneen kuningashuonekalun pitää lisäksi näyttää kauniilta.

– Uudelleenverhoiltu vanha sohva on persoonallinen, kestävä ja ympäristöystävällinen kestohuonekalu, hän tiivistää.

Teksti: Riina Mäentausta / Mediafocus
Kuvat: Annina Pudas / Artemik

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.