Suomeen kaivataan tutkimustietoa, joka kertoisi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten hyvinvoinnista.
Setan nuorisotyön koordinaattori Anders Huldén kouluttaa työssään muun muassa kouluterveydenhoitajia ja tapaa nuoria kouluissa ja nuorisotiloissa.
– Yritän pitää silmällä, että mitä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville nuorille kuuluu, Huldén sanoo.
Mitä heille sitten kuuluu? Aiheesta on vaikeaa antaa kattavaa yleiskuvaa.
– Joillekin kuuluu oikein hyvää, on hyvät suhteet perheeseen ja ystäviin, myönteinen minäkuva ja usko omiin yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin. Toisille on taas huomattavasti vaikeampaa löytää arvostusta sekä ympäristöltään että omalta itseltään. Yleensä sukupuolivähemmistöön kuuluminen tuo mukanaan enemmän haasteita kuin seksuaalivähemmistöön kuuluminen, seksuaalivähemmistöistä kun on jo pidemmän aikaa keskusteltu, Huldén kuvaa.
– Suomesta puuttuu sellaista tutkimustietoa, joka kertoisi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten hyvinvoinnista.
Esimerkiksi Ruotsissa tehdyissä tutkimuksissa on huomattu eroja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien nuorten ja muiden nuorten välillä, jos vertaillaan vähemmistöön kuuluvien nuorten yleisterveyttä – fyysinen ja psyykkinen terveys, terveet elämäntavat – enemmistöön kuuluviin.
– Nämä erot ja ongelmat eivät johdu nimenomaan vähemmistöön kuulumisesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta, vaan on todettu, että yhteiskunnan heteronormatiivisuus ja sukupuolinormatiivisuus tuottavat esimerkiksi ulkopuolisuuden tunnetta, psykososiaalisen tuen puutetta ja yksinäisyyttä. Nuori ei uskalla puhua näistä asioista, hänellä voi olla syrjintäkokemuksia ja syrjinnän pelkoa. Nämä kaikki vaikuttavat terveyteen, Huldén kuvaa.
Vaikka Suomessa vastaavia tutkimuksia ei toistaiseksi ole, Huldénin mukaan ei ole syytä olettaa, että asiat olisivat kotimaassamme huomattavasti positiivisemmalla tolalla. Hän toivookin, että Suomeen saataisiin tutkittua tietoa aiheesta.
