Seksuaalivähemmistöjen asema Suomessa – avoin keskustelu palvelee kaikkia

Suomeen kaivataan tutkimustietoa, joka kertoisi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten hyvinvoinnista.

Setan nuorisotyön koordinaattori AndersHuldén kouluttaa työssään muun muassa kouluterveydenhoitajia ja tapaa nuoria kouluissa ja nuorisotiloissa.

– Yritän pitää silmällä, että mitä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville nuorille kuuluu, Huldén sanoo.

Mitä heille sitten kuuluu? Aiheesta on vaikeaa antaa kattavaa yleiskuvaa.

– Joillekin kuuluu oikein hyvää, on hyvät suhteet perheeseen ja ystäviin, myönteinen minäkuva ja usko omiin yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin. Toisille on taas huomattavasti vaikeampaa löytää arvostusta sekä ympäristöltään että omalta itseltään. Yleensä sukupuolivähemmistöön kuuluminen tuo mukanaan enemmän haasteita kuin seksuaalivähemmistöön kuuluminen, seksuaalivähemmistöistä kun on jo pidemmän aikaa keskusteltu, Huldén kuvaa.

– Suomesta puuttuu sellaista tutkimustietoa, joka kertoisi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten hyvinvoinnista.


Esimerkiksi Ruotsissa tehdyissä tutkimuksissa on huomattu eroja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien nuorten ja muiden nuorten välillä, jos vertaillaan vähemmistöön kuuluvien nuorten yleisterveyttä – fyysinen ja psyykkinen terveys, terveet elämäntavat – enemmistöön kuuluviin.

– Nämä erot ja ongelmat eivät johdu nimenomaan vähemmistöön kuulumisesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta, vaan on todettu, että yhteiskunnan heteronormatiivisuus ja sukupuolinormatiivisuus tuottavat esimerkiksi ulkopuolisuuden tunnetta, psykososiaalisen tuen puutetta ja yksinäisyyttä. Nuori ei uskalla puhua näistä asioista, hänellä voi olla syrjintäkokemuksia ja syrjinnän pelkoa. Nämä kaikki vaikuttavat terveyteen, Huldén kuvaa.

Vaikka Suomessa vastaavia tutkimuksia ei toistaiseksi ole, Huldénin mukaan ei ole syytä olettaa, että asiat olisivat kotimaassamme huomattavasti positiivisemmalla tolalla. Hän toivookin, että Suomeen saataisiin tutkittua tietoa aiheesta.

– Silloin voitaisiin tunnistaa, että tämä on se tilanne, ja sitten pohtia, että mitä pitäisi tehdä, Huldén sanoo.

Parempaan suuntaan?

Huldénin mukaan nuorilta tulee edelleen ihmisoikeus- ja sosiaalialan järjestö Setalle melko paljon viestejä siitä, että koulujen tapa käsitellä tai olla käsittelemättä seksuaalisen suuntautumisen moninaisuutta vaihtelee paljon.

– Uskon kyllä, että olemme menossa parempaan suuntaan ja esimerkiksi oppimateriaalit ovat kehittymässä. Vaikka se, miten asioista puhutaan ja ja millaisia asenteita ilmenee esimerkiksi seksuaalivähemmistöjä kohtaan, on kovin koulukohtaista, niin uskon etteivät koulut ole ikinä erillään muusta yhteiskunnasta, Huldén toteaa.


Hän uskoo, että suomalaisessa yhteiskunnassa seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoleen liittyvistä asioista on nykyään helpompi puhua ja keskustella. Asiat voivat kuitenkin muuttua.

– Ei pidä ottaa itsestään selvänä sitä, että asiat muuttuvat aina parempaan suuntaan. On seurattu, mitä tapahtuu Pietarissa tai Venäjällä tällä hetkellä, Huldén toteaa.

Pietarin kuvernööri GeorgiPoltavtshenko vahvisti vuoden 2012 keväällä lain, joka kieltää "homoseksuaalisen propagandan" levittämisen alle 18-vuotiaille. Samaa lakia esitetään nyt koko Venäjälle.

– Vaikka muutamia vuosia sitten näytti siltä, että kehitys menee esimerkiksi Unkarissa parempaan suuntaan, nyt siellä ehdotetaan samanlaisia ikäviä asioita kuin mitä on todettu Venäjällä toteutuneen. Uskon, että pitää olla valppaana ja seurata keskustelua, Huldén kuvaa.

Avoimuus palvelee kaikkia

Huldén toivoo, että kymmenen vuoden kuluttua Suomessa eletään vielä avoimemmassa asenneympäristössä ja esimerkiksi kouluissa uskalletaan tuoda moninaisuutta enemmän esille opetuksessa.

– Haluaisin myös korostaa, ettei näin tule toimia pelkästään vähemmistöön kuuluvien oppilaiden takia. Uskon, että tämä avoimuus ja se, että uskalletaan puhua asioista, palvelee ihan kaikkia nuoria, ja myös aikuisia.

Hildén toivoo, että kymmenen vuoden kuluttua Suomessa on vähemmän paineita olla tietynlainen.

– Jokainen saa olla juuri sellainen nainen tai mies kuin kokee, että haluaa olla. Tai jos kokee olevansa jotain muuta kuin nainen tai mies, niin myös se on okei.

Termistöä

Seksuaalivähemmistöön kuuluvalla tarkoitetaan ihmistä, joka on seksuaaliselta suuntautumiseltaan muu kuin hetero.

Sukupuolivähemmistöön kuuluvalla tarkoitetaan ihmistä, joka on transihminen tai intersukupuolinen.

Intersukupuolisuudella tarkoitetaan sitä, että ihmisen sukupuolta määrittävät synnynnäiset fyysiset tekijät eivät ole yksiselitteisesti miehen eivätkä naisen.

Transsukupuolinen henkilö kokee sen sukupuolen, johon on syntynyt, oman sukupuolensa vastaiseksi. Usein transsukupuolinen haluaa korjata fyysistä sukupuoltaan.

Transgender ei koe kumpaakaan sukupuolta kokonaan omakseen.

Transvestiitit ovat pääosin tyytyväisiä omaan sukupuoleensa, mutta haluavat ajoittain ilmentää toista sukupuolta itsessään esimerkiksi pukeutumalla vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin.


Lue myös:


MTV3/Helmi

Teksti: Maria Aarnio

Kuvat: Colourbox

Lue myös:

    Uusimmat