Samuli Edelmann on tällä hetkellä monen mielestä Suomen paras näyttelijä. Hänen nimestään on muodostunut laatutakuu viimeisten vuosikymmenien aikana. Matka arvostetuksi näyttelijäksi ja muusikoksi ei todellakaan ole ollut tylsä. Palkittu näyttelijä on kokenut ylä- ja alamäet, jotka on hyvin tarkkaan puitu hänestä vuosien varrella tehdyissä 4 000 haastattelussa.
Samuli Edelmannin äiti Marja-Leena oli näyttelijä ja isä Toni Edelmann säveltäjä. 1970-luvun alussa Samuli vietti kaiken aikansa äitinsä työpaikoilla Porin teatterissa ja Helsingin KOM-teatterissa. Jo silloin Santeri Kinnusen kanssa ystävystynyt Samuli näki enemmän teatteriesityksiä kuin keskimäärin kukaan muu alle 10-vuotias lapsi. Kerjäläisoopperan kolmannenkymmenennen katsomiskerran jälkeen ei Samulin uravalinta ollut kenellekään yllätys.
Edelmannin vanhemmat antoivat poikansa kasvaa hippiajan ihanteiden mukaisesti, vailla tiukkoja aikatauluja ja sääntöjä. Samuli keksi kilpaa kepposia myöhemmin Vintiöt TV-sarjan (1995) luoneen kaveriporukkansa kanssa. Samulin vanhempien erottua meno kiihtyi entisestään ja yksitoistavuotias poika kävi koulussa entistä harvemmin. Harrastukset, punk-bändi Tunkio ja juopottelu veivät entistä enemmän aikaa.
17-vuotiaana Samuli Edelmann haki ensimmäisen kerran teatterikorkeakouluun. Unelmoimansa koulun opiskelijaa hänestä ei ensimmäisellä yrittämällä tullut, vaan edessä oli Puolustusvoimien "koulu" Turun ilmatorjuntapatteristossa.
Heti asepalveluksen jälkeen Samuli haki uudelleen ja tällä kertaa menestyksekkäästi silloin hyvin riitaisaan teatterikorkeakouluun. Opiskelujen ohessa parikymppinen Samuli näytteli ensimmäisen kerran suuren yleisön tietoisuuteen Talvisota-elokuvassa (1989). Talvisotaa ennen hän oli ollut mukana vähemmälle huomiolle jääneissä Ihmiselon ihanuus ja kurjuus (1988), Perhosen uni (1986) ja Prinsessa joka nukkui 100 vuotta (1981) -elokuvissa.
Samulin teatteriopinnot päättyivät puolentoista vuoden kuluttua. Kun opettaja Jussi Parviainen erotettiin 1991, päätti myös Samuli Edelmann lähteä. Opetuksen katoamisen lisäksi toiseksi eroamissyyksi Samuli mainitsi tarpeensa paneutua musiikkiin. Samana vuonna hän osallistui Suomen euroviisukarsintoihin ja Peggy-hittiä hyräili koko kansa.
Vääpeli Körmy ja vetenalaiset vehkeet (1991), Koskenkorva Cowboys (1992) ja Veturimiehet heiluttaa (1992) toi Samuli Edelmannin valkokankaalle ja tähteys tuli sen myötä.