Sampo Terho toimi Sipilän hallituksessa eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministerinä. Kun perussuomalaiset jakautuivat joulukuussa 2017, leivottiin Terhosta sinisten puheenjohtaja.
Nyt Terho on kirjoittanut esikoisromaanin Olev Roosin kyyneleet (WSOY, 2021).
Kulttuuriministerin salkusta innostus kirjoittamiseen ei kuitenkaan lähtenyt, sillä päivittäisen kirjoittamisen Terho aloitti jo 16-vuotiaana.
– Olin jo sitä ennen lukenut hyvin aktiivisesti fantasia- ja seikkailukirjoja. Kirjoitin katkeamatta päivittäin kolmikymppiseksi, oikeastaan aina siihen asti, kunnes politiikka vei mennessään, Terho kertoo Viiden jälkeen -ohjelmassa.
"Kulttuuri on uusi kotini"
Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Terho sai 3118 ääntä ja tippui eduskunnasta. Pian hän luopui myös puolueensa puheenjohtajuudesta.
– Kulttuuri on uusi kotini. Politiikka antoi paljon, mutta minä olen osani tehnyt. Poliittinen urani ei ole tauolla, se on ohi.
– En varmasti tule olemaan ammattikirjailija, joka tekisi pelkästään kaunokirjallisuutta. Kaiken muun toiminnan ohessa haluan kuitenkin jatkaa tätä. Tein nuorempana useamman käsikirjoituksen, mutta harrastelijakirjailijan into ei välttämättä riittänyt sellaiseen viimeistelyyn, joka ylittäisi julkaisukynnyksen.
Terholla onkin jo pöydällään seuraavan kirjan idea. Hän on myös perustanut tuotantoyhtiön, jonka pyrkimys on kuvata historiallisia dokumentteja. Elokuvakäsikirjoitustakin Terho on ehtinyt työstämään.
– Kulttuuriministerin pesti on hieno pesti. Sanoisin, että hienoin pesti. Tavattuani hyvin paljon ihmisiä oivalsin yhtenä päivänä, että jokainen ihminen on kulttuuri-ihminen. En ole koskaan tavannut sellaista ihmistä, joka ei olisi kiinnostunut mistään kulttuurista – kirjallisuudesta, teatterista, musiikista, elokuvista, sarjakuvista. Ei sellaista ihmistä ole.
– Se oli hyvin lohdullinen ajatus politiikan raadollisessa maailmassa. Joskus sanotaan, ettei kulttuuri kiinnosta ihmisiä. Kulttuuri kiinnostaa kaikkia ihmisiä.
Uusi elämänvaihe
Politiikkaa Terho kuvailee "kaiken nieleväksi elämäntavaksi".
– Silloin ei ollut mitään mahdollisuutta kirjoittaa. Sitten tuli uusi elämänvaihe. Oli luonnollista palata nuoruuden unelmaan.
Olev Roosin kyyneleet -romaani kertoo kovia kokevasta Virosta ja selviämisestä.
– Niistä tavallisista ihmisistä, jotka eivät voi valita osaansa, vaan jotka joutuvat sopeutumaan, Terho sanoo.
Viron sosialistinen neuvostotasavalta oli osa Neuvostoliittoa ensin vuosina 1940–1941 ja sitten toisen maailmansodan jälkeen 1944–1991. Aikakautta leimasivat virolaisten sorto, heikot ihmisoikeudet ja taloudellinen vähäosaisuus.
Tavaratalo ilman tavaroita
Neuvosto-Viro tuli Terholle tutuksi nuorena, kun hän lomaili Saarenmaalla ja kiersi satamia seurakunnan purjehdusleirin kanssa.
– Yhden kerran elämässäni ehdin vierailla neuvostoliittolaisessa tavaratalossa. Se oli talo ilman tavaraa. Vaikka mukanani oli vain taskurahat, niin siellä ei ollut mitään, mitä olisin halunnut ostaa.
– Ihmiset olivat kuitenkin reippaita, eikä heitä oltu nujerrettu.