Sambic – tehotreeniä samban sykkeessä

Asettaudun rohkeasti salin etuosaan, etten menettäisi mitään ryhmää vetävän Mirja Hiirikosken ohjauksesta. Reipas Mirjakäykin heti asiaan. Alkulämmittelyksi rytmikästä askeltamista, sitten kädet mukaan ja lisää askelia. Osa on selvästi tehnyt tätä aiemminkin, osa on ensimmäistä kertaa mukana kuten minä, ja haparoi vielä liikkeissään. Ja taustalla sykkii samba, ei kuitenkaan niin kovaa etteivät ohjaajan ystävälliset, mutta tiukat käskyt kuuluisi salin perälle asti.

Positiivista energiaa

Selvyyden vuoksi, sambic ei ole salsaa tai bailatinoa vaan ihan oma brasilialaiseen sambaan pohjautuva tanssillinen liikuntamuotonsa. Elämäniloisesta eteläamerikkalaisesta rytmistä kehittynyt sambic on primitiivistä ja tehokasta kuntoliikuntaa, jonka Suomessa on kehittänyt jo kymmenisen vuotta sitten tanssipedagogi Taina Kanerva.

Sambic-tuntiin voi kuulua samba-reaggaeta, karnevaalisambaa, lihaskuntoilua ja venyttelyä. Vartalon joustavuus ja liikkuvuus lisääntyvät, ryhti paranee ja niska-, hartia- ja selkäkivut saavat kyytiä. Ja positiivinen energia virtaa, sambicista kertovassa esitteessä luvataan.

– Sambicin avulla naiset löytävät lantionsa ja oppivat liikkumaan kauniisti, ohjaaja-Mirja on huomannut.

– Alussa sambic oli enemmän aerobicin kaltaista, mutta se on muuttunut tanssillisempaan suuntaan. Lasten SamKid ja alkuperäisestä helpotettu Tule´s Samba on suunniteltu juuri näille ryhmille eli kehon hallintaa opetteleville lapsille sekä tuki- ja liikuntaelinsairaille.

Brassimeininkiä

Ensimmäisellä sambic-tunnillani on ehditty jo vatsaliikkeisiin. Selinmakuulla, jalat ylös, polvet ja kyynärpäät yhteen vielä kerran, ja vielä, omat kesän jälkeen harjaantumattomat vatsalihakset tekevät jo stopin, mutta Mirja ja kovakuntoisimmat jatkavat vielä hetken.

Ja sitten ennen loppuvenyttelyä kunnon brassimeininkiä karnevaalihenkeen. Edessä tanssiva, violettiraidalliseen trikooseen pukeutunut kaunis nuori nainen on raskaana ainakin kuudennella kuukaudella, mutta ei anna pyöreän vatsan haitata lantion vauhdikasta vatkausta.

Tämä onkin kivaa: hiki valuu, mutta ei tunnu siltä että punnerrettaisiin tosikkomaisesti voimien äärirajoilla. Oman kropan liikkeistä voi vapaasti nauttia. Jos askeleissa välillä sekoaakin, mitä siitä. Olkapäät irtonaisina, rytmin ja musiikin viedessä suorastaan unohtaa, ettei notkutakaan Rio de Janeiron kuumilla kaduilla vaan Leppävaaran Kansantalon jumppasalissa.

Treenin jälkeen on mukavan rento ja hersyvä olo, ja seuraavaan kertaan tuntuu olevan jopa liian pitkä aika. Huomenna jäseniä tietysti särkee, mutta eipä haittaa. Kipeistä lihaksista tietää ainakin, että lihaksia ylipäänsä on olemassa!

Teksti: Anne Rikama / MTV3 Helmi

Kuvat: Shutterstock