Saippuasarjatkin sivistävät

Me suomalaiset kulutamme päivittäin aikaa television ääressä keskimäärin yli kaksi ja puoli tuntia. Finnpanelin mittausten mukaan meitä kiinnostavat monenlaiset ohjelmat – uutiset, sää, draamasarjat, tosi-tv. Mediapsykologi Anu Mustosen mukaan näennäisestä monipuolisuudesta huolimatta meitä katsojia vetää television ääreen yksi seikka yli muiden – elämykset.

- Uutiset pitää ohjelmatyyppinä aina pintansa, koska ihmiset janoavat tietoa. Tästä huolimatta elämyshakuisuus on viime vuosina korostunut entisestään. Televisiolta halutaan vapautusta arjen paineista, vauhtia ja suuria tunteita, Mustonen tyypittelee.

Elämysjanoisuus kumpuaa mediapsykologin mukaan katsojien omasta tapahtumaköyhästä arjesta.

- Nykyihmisten elämä on harvoin hurjaa tai vaarallista eikä arki näin ollen tarjoa jatkuvalla syötöllä suuria tunteita. Niitä kuitenkin kaivataan vaikka sitten sijaiskokemusten eli televisio-ohjelmien muodossa. Ihmiset etsivät televisiosta tunneruokaa, sen nautiskeluun meillä on suorastaan psykologinen tarve, Anu Mustonen pohtii.

Suhdeoppia saippuasarjoista

Tunneruoan etsijöiden ohella televisio vetää puoleensa myös tiedonjanoisia. Itseään sivistävät katsojat eivät välttämättä tyydy vain uutisiin ja luontodokumentteihin, vaan useat draama- ja jopa saippuasarjat ovat pullollaan heidän kaipaamaansa tietoutta.

- Saippuasarjat tuntuvat usein leijailevan omassa todellisuudessaan, ja siksi tällaisen hömpän ei ajatella tarjoavan katsojalle tiedollista antia. Katsojia kuitenkin puhuttelee tällaisten ohjelmien psykologinen todellisuus, he haluavat nähdä miten muut ihmiset setvivät ihmissuhdeongelmiaan. Saippuasarjojen sisältö kaikkine ihastumisineen, eroineen, pettämisineen ja jättämisineen on yleisinhimillistä maaperää useimmille katsojille.

Mustosen mukaan harva katsoja kuitenkaan tiedostaa omaa tiedonjanoaan asettuessaan saippuasarjan ääreen.

- Ei sitä tavallinen katsoja sillä tavalla tule ajatelleeksi. Kuitenkin tutkimuksissa on havaittu tämä motiivi myös mieskatsojien kohdalla. Saattaakin olla, että eläkeläispappa katsoo vaikkapa Kauniita ja rohkeita mm. siitä syystä, että hän saa ohjelmasta keinoja ja sanoja omien erimielisyyksiensä ratkaisuun ja itseilmaisuun, Anu Mustonen selventää.

Rentoutuminen ennen kaikkea

Sohvaperuna voi siis jatkossa perustella omia mieltymyksiään tunneruoan ja tiedollisten motiivien kaltaisilla fiksuilla argumenteilla. Näiden ohella on syytä muistaa rentoutumisen tärkeys, sillä kiivastahtisessa maailmassa rentoutumisesta on tullut tärkeä taito. Joskus tuo rentouden tila on mahdollista saavuttaa hyvinkin aivottomalta vaikuttavan ohjelman parissa.

- Usein kuulee sanottavan, että televisio tyhmentää ihmistä. Jos kuitenkin katsoja löytää ohjelmasta jotain kiinnostavaa ja puoleensavetävää, ja ennen kaikkea rentoutuu sen parissa, niin ohjelma on täyttänyt tehtävänsä. Viihdeohjelmia halveksitaan usein, mutta psykologisessa mielessä rentoutuminen on ihmisille hyvin tärkeää, kunhan siitä ei muodostu kokopäivätyö, Mustonen linjaa.

Televisio voi myös tiettyyn pisteeseen saakka korvata puuttuvia tai huonosti toimivia ihmissuhteita. Tämä voi kuulostaa epäilyttävältä tai säälittävältä, mutta Mustosen mukaan kyseessä on aivan tavallinen psykologinen ilmiö.

- Psykologit puhuvat parasosiaalisesta vuorovaikutuksesta, joka tarkoittaa sitä, että mediahahmosta tulee katsojalle eräänlainen ystävä tai tuttava. Tämän huomaa siitä, että katsoja saattaa oman arkensa keskellä pysähtyä miettimään jonkun sarjahenkilön tilannetta. Heitä siis ajatellaan kuin ainakin oikeita ihmisiä. Tällainen pohdinta saattaa olla hyvinkin terapeuttista, varsinkin jos on hieman yksinäinen tai elää rutinoitunutta arkea.

Mediahahmojen kanssa seurustelu tarjoaa Mustosen mukaan oivan mahdollisuuden myös oman identiteetin pohtimiseen.

- Mediahahmot muodostavat oivan peilauspinnan omille asenteille ja toimintamalleille – on psykologisesti tärkeää pohtia, miten itse menettelisi vastaavassa tilanteessa. Nuorille mediahahmot tarjoavat sijaiskokemuksia, eli kaikkea ei tarvitse kokeilla itse, kun televisiossa jotain tehdään tavallaan nuoren puolesta. Ylipäätään mediahahmon ja sitä kautta väistämättä oman itsensä pohtiminen on kasvattava kokemus ja vaikuttaa vanhuuteen saakka oman identiteetin muodostumiseen, Anu Mustonen pohtii.

Hömppä kasvattaa

Mediapsykologi Anu Mustonen haluaakin antaa synninpäästön kaikille niille, jotka kantavat huonoa omaatuntoa hömppäohjelmien katsomisesta.

- Suomalaiset tuntevat tästä asiasta aivan turhaa syyllisyyttä, varsinkin naiset. Ei kannata olla huolissaan siitä, jos on koukussa johonkin sarjaan, ei siinä elämä pilalle mene. Ohjelmien avulla voi tosiaan tehdä psykologisesti tärkeää mielialansäätelytyötä eli purkaa paineita ja kokea suuria tunteita sekä muokata omaa identiteettiään. Olennaista on kuitenkin muistaa kaksi asiaa – monipuolisuus ja kohtuus.

Monipuolisuus tarkoittaa Mustosen mukaan sitä, ettei jämähdä vain uutisiin tai vain saippuasarjoihin, vaan koostaa mediadieettinsä monipuolisesti erilaisista ohjelmista. Kohtuus puolestaan määrittyy harrastusten ja ihmissuhteiden kautta.

- Kohtuus tarkoittaa käytännössä sitä, että aitoon sosiaaliseen vuorovaikutukseen jää vähintään yhtä paljon aikaa kuin television katseluun. Tärkeää olisi myös se, että katsojalla olisi yksi muu harrastus kuin medioiden seuraaminen ja vähintään yksi muu ystävä kuin televisio. Eli kyllä sitä television off-nappiakin olisi syytä painaa säännöllisesti, Mustonen kuittaa.

Teksti:Marjo Tiitto

Kuvat: MTV3, Wireimages