Molemmat maat hakivat imagovoittoja kriisillä ja ihmisten ahdingolla.
Muutama kuukausi sitten maailman media seurasi tiiviisti Puolan ja Valko-Venäjän rajalla olevien ihmisten tilannetta. Puolan rajakaupunkeihin virtasi toimittajia ympäri maailmaa samalla, kun Puola eristi rajan tiukoilla turvatoimillaan niin toimittajilta kuin kansalaisjärjestöiltä.
Valko-Venäjä houkutteli rajalle ihmisiä etenkin Pohjois-Irakin Kurdistanista katteettomilla lupauksilla nopeasta pääsystä Eurooppaan. Puolan ja EU:n mukaan kyseessä oli Valko-Venäjän hybridioperaatio Valko-Venäjälle pakotteita asettaneen EU:n painostamiseksi.
Samalla rajalla olevat joutuivat kansainvälisen politiikan pelinappuloiksi jääden jumiin rajalle vaikeisiin oloihin.
Osa heistä palasi kotimaihinsa järjestetyillä paluulennoilla. Rajalla on kuitenkin yhä jumissa arviolta 500–600 ihmistä, kertoo puolalaisen Salam Lab -kansalaisjärjestön edustaja Karol Wilczynski. Lukema on vain arvio. YK:n pakolaisjärjestö UNCHR arvioi ihmisten määräksi rajalla marraskuun lopussa noin 2 000.
– Osa ihmisistä on palannut kotimaihinsa, osa on onnistunut livahtamaan Puolaan ja sieltä Saksaan, osa voi piileskellä Puolan metsissä, Wilczynski sanoo STT:lle.
Osa toivoo pääsevänsä yhä Eurooppaan
Osan kohtalo on ollut vielä karumpi. Rajalla oli joulukuun alkuun mennessä kuollut yli 10 ihmistä, heidän joukossaan Guardianin mukaan yksivuotias syyrialaislapsi. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukaan niin puolalaiset kuin valkovenäläiset rajavartijat ovat käyttäneet väkivaltaa siirtolaisia vastaan.
Wilczynski arvioi, että on useita syitä, miksi ihmiset odottavat yhä rajalla Valko-Venäjän puolella, vaikka pääsy Eurooppaan on lähes mahdotonta.