Korkein oikeus käsittelee tänään Helsingin Sanomien toimittajan ja keskusrikospoliisin kiistaa toimittajan työvälineiden tutkimisesta ja hyödyntämisestä rikostutkinnassa. Tutkinta koskee lehden julkaisemaa lehtijuttua sotilastiedustelun toiminnasta.
Poliisi aloitti rikostutkinnan ja teki teki toimittajan kotiin kotietsinnän joulukuussa 2017 pian sen jälkeen, kun lehti oli julkaissut muun muassa salaiseksi leimattuihin asiakirjoihin perustuvan artikkelin Puolustusvoimien Viestikoekeskuksesta.
Etsintä tehtiin, kun toimittaja joutui soittamaan palokunnan paikalle. Hän oli vasaroinut tietokonettaan tuhotakseen se, ja kone oli alkanut savuta. Poliisi takavarikoi toimittajalta muun muassa tietokoneen ja muita tallennusalustoja.
Myös kotietsinnän ja työvälineiden takavarikoimisen laillisuudesta riideltiin, ja ne katsottiin lailliseksi korkeinta oikeutta myöten. Toimittajaa epäillään turvallisuussalaisuuden paljastamisesta, jota korkein oikeus piti riittävän vakavana rikosepäilynä etsinnän tekemiseksi. Päätöksessään se kuitenkin totesi, että kotietsintä merkitsee puuttumista toimittajan ihmisoikeussopimuksissa ja perustuslaissa turvattuihin oikeuksiin, kuten sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen.
Kyse on muun muassa lähdesuojasta
Kun korkein oikeus on jo päättänyt, että poliisi sai viedä työvälineet toimittajan kotoa, nyt on vielä ratkaistavana se mitä poliisi voi työvälineillä tehdä. Koska toimittajilla on tietyin reunaehdoin oikeus olla ilmaisematta tietolähdettään, tapaus on tavallista kotietsintää mutkikkaampi. Esimerkiksi esitutkinnan aikana lähdesuoja voidaan murtaa vain, jos tutkittavana on rikos, jossa säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta. Epäilty turvallisuussalaisuuden paljastaminen ei tätä kriteeriä täytä, sillä enimmäisrangaistus on rikosnimikkeellä neljä vuotta.