Ruokapöydän ja työtason kunnostus

Hiomisen jälkeen pinnat puhdistettiin kostealla, väriä päästämättömällä rievulla. Kosteus nostaa puusta ylös pieniä hiomakarvoja, jotka hiotaan vielä kertaalleen kevyesti pois. Tällä tavalla värjäystä varten on valmiina todella sileä pinta.

Pinta käsiteltiin puolihimmeällä kalustelakalla. Valmistajan ohjeiden mukaan sitä ohennettiin ensimmäistä sivelyä varten 30 – 40 %: ohut lakka imeytyy pöydän pintaan kunnolla muodostaen siten hyvän pohjan jatkokäsittelylle. Ennen lopullisen pinnan vetoa on suositeltavaa tehdä oikean sävyn varmistamiseksi pieni koesively johonkin näkymättömään paikkaan – tässä se tehtiin pöydän jatkokappaleen alapuolelle.

Tällä kertaa levittämiseen käytettiin vaahtomuovisivellintä, mutta yhtä hyvin siihen käy tavallinen sivellin tai sieni, eikä ruiskuttamiseenkaan ole mitään estettä. On kuitenkin tärkeää välttää työsaumojen syntymistä, sillä aine kuivuu varsin nopeasti ja sellaiset näkyvät heti tummempina kohtina. Käytetään siis pitkiä, tasaisia vetoja ja tehdään työ keskeytyksettä loppuun.

JKA 9.2.2007MTV3

Kun pinta oli kuivunut puolisen tuntia, suoritettiin kevyt välihionta, poistettiin pöly ja vedettiin lopullinen pintakerros ohentamattomalla lakalla. Jos pinnasta näyttää tulevan liian tumma, lakkaa voi vielä tässä vaiheessa ohentaa hiukan vedellä.

Työtasojen kausihuolto – varo itsesyttymistä

JKA 9.2.2007MTV3

Myös keittiön massiivipuiset työtasot kaipasivat huoltoa, joten ne hiottiin ja öljyttiin samoilla lämpimillä. Käytöstä riippuen tämä pitäisi tehdä kerran, kaksi vuodessa. On erityisesti huomattava, että nykyisin paljolti käytetyt, tasojen yläpuolella olevien kaappien pohjaan kiinnitetyt halogeenivalot kuivattavat työtason pintaa ja lisäävät huoltotarvetta: tässäkin kohteessa oli selvästi havaittavissa niiden synnyttämiä, kuivia laikkuja.

Normaalisti öljyäminen tehdään mukavimmin erityisellä hoito- ja hiomatyynyllä, jollaista voi kysellä hoitoaineita myyvistä liikkeistä. Nyt taso oli kuitenkin päässyt likaantumaan sen verran, että se hiottiin erikseen hiomapaperilla ja öljyttiin sen jälkeen.

JKA 9.2.2007MTV3

Tason keskelle oli upotettu keraaminen liesitaso, jonka reunat suojattiin huolellisesti maalarinteipillä. Kuten pöydän kohdalla, myös tasoille hiominen on tehtävä puun syyn suuntaisesti. Koska taso on jo aikaisemmin käsitelty öljyllä, hiomapaperi menee helposti tukkoon ja siksi kannattaa käyttää karkeampaa paperia; tässä valittiin numero 120. Myös täällä reunat ja ahtaammat paikat – kuten liesitason vierukset – hiottiin käsin.

JKA 9.2.2007MTV3

Öljyn kuivuttua puolisen tuntia oli jo selvästi havaittavissa, kuinka jotkin kohdat imivät sitä muita ahnaammin. Kun kaikkien jano oli saatu tyydytettyä, ylimääräinen öljy pyyhittiin pois puhtaalla rievulla. Tässä on nyt muistettava yksi äärettömän tärkeä asia: itsesyttymisvaara. Monet öljyt sisältävät aineita, jotka syttyvät helposti itsekseen! Siksi kaikki rätit on hävitettävä välittömästi, upotettava veteen tai poltettava saunan uunissa. Niitä ei missään tapauksessa saa jättää lojumaan ympäriinsä!

(JKA 9.2.2007)