Robin Hood

Ridley ScottinRobin Hoodista uupuu kaikki se mikä Robin Hoodissa on kivaa. Ei jännittäviä nuolet halkaisevia jousiammuntakisoja. Ei keppitaisteluja purosillalla; saati iloisten metsäveikkojen luonteiden esittelyä.

Sen sijaan näemme väsyneen Russell Crowen raahautumassa sotatantereelta toiseen. Viittäkymppiä lähestyvä huppusankari ei sytytä. Ammoin autenttinen ohjaajakin (Alien, Thelma & Louise jne.) on ilmeisesti lopullisesti väsähtänyt.

Kuitenkin Brian Helgelandin kirjoittama tarina on olevinaan alku koko Robinin saagalle. Kuningas Rikhard Leijonamielen kuoltua hänen riveissään palvellut Robin Longstride (Crowe) matkaa korruptoituneen sheriffin (Matthew Macfadyen) valtaamaan Nottinghamiin. Toivoen voittavansa Lady Marionin (Cate Blanchett) rakkauden ja pelastavansa kylän Robin joukkoineen alkaa ryöstää yläluokkaa korjatakseen sheriffin vääryydet. Mutta taas verinen sota kutsuu.

Uni kutsuu katsomon puolella, niin sekava ja laahaava on rakenne. Ei häivääkään seikkailuhenkeä tai huumoria. Päinvastoin elokuvassa on jotakin perin masentavaa ja tosikkomaista. Toisin kuin vaikkapa onnistuneessa Gladiatorissa (2000) hyvikset ovat tylsiä eikä pahiksissakaan ole säpinää. Ilkeää prinssi Juhanaa esittävä Oscar Isaac vaikuttaa lähinnä tympääntyneeltä transvestiitilta.

Lukuisista elokuva- ja tv-sovituksista Scottin Robin-versio sijoittuukin nuolenkantaman päähän hännästä. Ääni, joka haukotusten lisäksi erottuu sitä katsoessa, syntyy Erroll Flynn -paran pyöriessä haudassaan.

Hyvä on, Blanchett Lady Marionina on ihana. Mutta vaatisi todellista erityislahjakkuutta välttää Caten ihanuus. Hän ratsastaa punaiset hiukset hulmuten haarniskassaan ja jättää mumisevan Crowen varjoonsa mennen tullen. Näin tekee myös sokeana Walter Loxleynä ärisevä Max von Sydow.

Teksti: Tuuve Aro

Katso elokuvan traileri Subin sivuilta