Lontoossa sataa usein. Sateenvarjo on kätevä suoja luonnonvoimia vastaan. Koska sateenvarjo on tuiki tavallinen suurkaupungin vilinässä, se käy myös aseesta. 42 vuotta sitten Lontoossa tapahtui ”sateenvarjomurha”. Se tehtiin myrkyllä, ja jäljet johtivat kommunistiseen Itä-Eurooppaan.
Seitsemäs syyskuuta 1978 Georgi Markov odotteli pysäkillä kaksikerroksista punaista bussia Strandin alueella lähellä Waterloon siltaa Lontoon keskustassa.
49-vuotias bulgarialainen kirjailija ja toisinajattelija tunsi oikeassa reidessään pistävää kipua. ”Anteeksi”, sanoi häntä sateenvarjolla tökännyt tuntematon mies, joka katosi pian taksiin.
"Englantia vieraalla aksentilla"
Tuntematon mies oli roteva ja puhui englantia vieraalla aksentilla, kertoi Markovin työtoveri Teo Lirkoff, bulgarialainen hänkin.
Molemmat työskentelivät Britannian yleisradioyhtiön BBC:n maailmanpalvelun Itä-Euroopan osastolla Bulgarian uutisoinnin parissa, Bush Housessa Aldwychissa Lontoon keskustassa, kohtalokkaan pysäkin lähellä.
Samaisessa rakennuksessa on takavuosikymmeninä työskennellyt myös lukuisa joukko suomalaisia toimittajia BBC:n ulkomaanpalvelussa.
Lirkoffin mukaan Markov puhui hänelle tapahtuneesta samana päivänä töissä. Muutama tunti töissä oltuaan Markov alkoi tuntea kipua ja olonsa heikoksi. Jo aiemmin Markov oli kertonut pelänneensä henkensä puolesta.
Mikään hoito ei tehonnut
Markovin tila heikkeni, ja hänet vietiin St. Jamesin sairaalaan Balhamissa. Sieltä Markov ei enää päässyt pois. Hoitohenkilökunta huolestui toden teolla, kun kävi ilmi, ettei mikään hoito tehonnut, ja Markov meni sokkitilaan,
Hän kuoli 11. syyskuuta, ensimmäisen diagnoosin mukaan verenmyrkytykseen.
Päivämäärä on tuttu niin Chilen vasemmistolaisen presidentin Salvador Allenden kuolemasta sotilasjuntan vallankaappauksessa 1973, kuin al-Qaidan jihadistiterroriristien iskuista Yhdysvalloissa 2001.
Kohtalokas tökkäys sateenvarjolla reiteen tapahtui siis 7. syyskuuta, joka sattui olemaan kommunistisen Bulgarian silloisen johtajan Todor Zhivkovin syntymäpäivä. Kalmantyly terveinen Bulgarian salaiselta palvelulta.
Ehkä jopa Markovin tekemisten suututtamalta silloiselta Neuvostoliiton salaisen poliisin KGB:n pomolta Juri Andropovilta, josta tuli myöhemmin Neuvostoliiton kommunistipuolueen johtaja, suurvallan ykkösmies.
"Kuljeksija" oli Bulgarian turvallisuuspalvelun listalla
Bulgarian nahkatakkiset turvallisuuspalvelun miehet olivat seuranneet Markovia tämän koodinimellä Kuljeksija.
Markov nousi 1960-luvulla Bulgarian kirjailijoiden eturiviin, vaikka jotkut hänen työnsä tyssäsivät sensuuriin. Zhivkov yritti saada Markovin kommunistisen järjestelmän tukijaksi, mutta Markov valitsi toisin.
Hän lähti ensin Italiaan, ja siirtyi sieltä Lontooseen 1971. Pian toisinajattelija aloitti työnsä BBC:n leivissä. Markov teki toimittajan töitä myös Yhdysvaltain rahoittamalle Radio Free Europelle ja Länsi-Saksan Deutsche Wellelle.
Itä ja länsi liennyttivät, Zhivkov ei
Kylmässä sodassa elettiin tuohon aikaan liennytyksen aikaa. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto solmivat strategisia aseita rajoittavan Salt -sopimuksen 1972. Kiina ja Vietnamissa sotivat Yhdysvallat lämmittelivät suhteitaan nk. ping pong-diplomatiassa.
Zhivkov ei kuitenkaan ollut henkilökohtaisella liennytystuulella.
Kun Markov Lontoossa julkaisi kriittisiä raportteja Zhivkovin henkilöstä ja elämästä Bulgariassa, Zhivkov määräsi turvallisuuspalvelun tekemään selvää Markovista.
Seurauksena oli maailmalla ”sateenvarjomurhana” tunnettu myrkytys keskellä länsivallan pääkaupunkia.
Scotland Yard: Markov murhattiin
18 päivää teon jälkeen tapausta tutkinut suur-Lontoon poliisi Scotland Yard, totesi että Markov todellakin murhattiin.
Scotland Yard nimittäin haistoi heti, ettei kyseessä ollut ihan mikä tahansa onnettomuuden aiheuttama verenmyrkytys, sillä Markoville ei tehty välitöntä ruumiinavausta, kuten yksiselitteisemmissä tapauksissa usein tehdään.
Scotland Yard oli nimittäin löytänyt Markovin reisilihaksesta pienen pienen, nuppineulan pään kokoluokkaa olevan, platinasta ja iridiumista tehdyn kuulan. Kuulaan oli porattu kaksi reikää.
Niihin ei ollut kätketty novitshokia tai poloniumia.
Hieman myöhemmin Britannian puolustusministeriön biologisen sodankäynnin asiantuntijat saivat selville, että rei’issä ollut tappava myrkky oli kotoisin luonnossa eri puolilla maailmaa tavattavasta kasvista.
Ei polonium tai novitshok, vaan risiini
– Herra Markov kuoli toksemiaan, jonka aiheutti risiiniä sisältävän metallikuulan asettaminen (kehoon), ja on jotakuinkin mahdotonta, että tämän olisi tehnyt herra Markov itse, totesi lakonisesti puolustusministeriöltä tiedon saanut kuolinsyytutkija Gavin Thurston.
Risiini on erittäin tappavaa, monin verroin vaarallisempaa kuin kobran myrkky. Yksi milligramma per ihmisen painokilo risiiniä nieltynä riittää kuolemaan. Pistos, kuten tökkäys Markovin reiteen, on arviolta tuhat kertaa myrkyllisempää.
Oireet alkavat muutaman tunnin kuluttua risiinin pääsystä kehoon. Korkeaa kuumetta, vatsakipuja, oksentelua, ripulia, vakavaa kehon kuivumista, muun muassa näitä oireita. Sellaisia on monessa muussakin taudissa, joten risiinimyrkytys ei ole välttämättä heti helppo jäljittää.
Vastatoimet eivät välttämättä auta, jos myrkkymäärä on riittävän suuri, ja hoito aloitetaan myöhään.
Kuka oli sateenvarjolla tökännyt mies?
Mutta kuka oli roteva, murtaen englantia puhuva sateenvarjoa heiluttanut mies?
Hän jäänee selvittämättömien poliittisten rikosten historiaan.
Britannian viranomaiset ovat yrittäneet ratkoa murhaa, mutta jäljet ovat tyssänneet aikojen ja poliittisten järjestelmien muuttumiseen.
Kun kommunismi romahti 1989 ja Bulgariakin lensi pois Neuvostoliiton satelliitin roolista, sisäministeriön komeroista löytyi nippu sateenvarjoja, joilla saattoi ampua metallikuulia.
Yksi epäilty kuoli auto-onnettomuudessa
Punatähden ajan arkistoja tuhottiin, apulaisulkoministerinä toiminut kenraali Stoian Savov tappoi itsensä, ja murhaoperaation komentajaksi epäilty Vasil Kotsev kuoli, kuinka ollakaan, auto-onnettomuudessa.
Brittiläinen the Times -päivälehti ja brittidokumentti Sateenvarjomurhaaja vuodelta 2006 viittavaat italialaiseen Francesco Gullino tai Giullino -nimiseen mieheen.
Vuonna 2007 ja 2008 Scotland Yard kävi Bulgariassa tutkimusmatkalla, 30 vuotta Markovin hautaamisen jälkeen. Ei edistysaskelia.
Markovin viimeinen leposija on idyllisessä Whitchurchin kylässä Dorsetissa lounaisessa Englannissa.
”Markov kuoli vapauden asian puolesta”, hautakivi sanoo ikuisessa hiljaisuudessa.