Toukokuussa 2009 asuin Helsingin Töölössä, enkä ole edelleenkään unohtanut erikoisia sattumuksia lähes 10 vuoden takaa.
Toukokuun lopussa olin lähdössä perjantai-illaksi töihin, kun huomasin korttelipihallamme pylväisiin kiinnitettyjä paperilappuja. Ne herättivät huomioni, koska niissä luki isolla KADONNUT. Kateissa oli nuori nainen, joka asui naapuritalossamme, suoraan talomme takana.
Muistelen, että katoamisilmoituksessa oli kuva vaaleasta naisesta, josta omaiset toivoivat havaintoja.
Nuoren naisen katoaminen jäi mieleeni ja toivoin, että hän löytyisi pian. Ilmoitukset katosivat takapihan pylväistä kuitenkin nopeasti, sillä viikonloppuna niitä ei ollut enää missään.
Erikoinen puhelu poliisilta
Kului muutama päivä ja kuukausi vaihtui kesäkuuksi. Avopuolisoni sai erikoisen soiton poliisilta.
Poliisi halusi tietää, oliko mieheni ollut kotona toukokuun 27. päivä ja oliko hän nähnyt kotimme takapihalla jotakin erikoista. Poliisi esitti kysymyksiä oudolla tavalla, ei lainkaan täsmällisesti, mikä herätti ihmetystä.
Poliisi halusi tietää, oliko mieheni nähnyt jonkun kuljettavan "jotakin isoa esinettä" pihalla. Kun mies kysyi tarkennusta esineen koosta, poliisi vastasi sen "kenties olevan noin pesukoneen kokoinen".
Meistä kumpikaan ei ollut nähnyt mitään.
Keskustelimme tuosta erikoisesta puhelusta ja samassa yhteydessä muistin nuoren naisen katoamisilmoituksen. Mielessäni pyörittelin asiaa ja ihmettelin ääneenkin, voisivatko asiat liittyä toisiinsa.
Tiedote tuli lauantai-iltana
Lopetin pian asian miettimisen ja jatkoin omaa arkeani.
Kunnes myöhään lauantai-iltana 13. kesäkuuta 2009 sain soiton uutispäälliköltä. Poliisilta oli tullut tiedote, joka herätti enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia. En edes aluksi ymmärtänyt, mitä uutispäällikkö kertoi.
Helsingissä oli siepattu nuori nainen ja tapaus oli nyt selvitetty. Epäilty tekijä oli saatu kiinni ja uhri turvaan. Meillä toimittajilla oli heti kymmenittäin kysymyksiä mielessämme.
Olin remontoimassa asuntoamme, mutta se sai jäädä. Uutispäällikkö pyysi töihin, ja lupauduin heti. Oli selvää, että kysymys oli täysin ainutlaatuisesta ja poikkeuksellisesta rikoksesta Suomessa.
Seuraavana aamuna lähdin varhain Turkuun. Tuon sunnuntain aikana tapaus lähti aukeamaan, vaikka kysymyksiä oli ilmassa edelleen paljon.
Palaset loksahtivat kohdalleen
Samana päivänä muistin kolmen viikon takaiset mietiskelyni.
Palaset loksahtivat kohdalleen myös omassa päässäni, kun tajusin, että näkemäni katoamisilmoitus oli sieppauksen uhrista, ja poliisin kysymykset tavaran kuljetuksesta koskivat kaappausta.
26-vuotias nainen oli kaapattu naapuristamme, keskellä kirkasta toukokuista päivää. Se tuntui täysin epätodelliselta.
Poliisi kävi tutkinnan aikana läpi kaikki korttelissamme sijainneet talot ja niiden asukkaat. Tutkinnanjohtaja kertoi sen vaatineen paljon soittelua ja jalkatyötä, koska kortteli on iso ja tavoiteltavia ihmisiä oli paljon.
Miehellä kävi tuuri
Erikoisinta oli, että kukaan ei ollut nähnyt mitään. Sieppaaja oli liikkunut rauhallisen töölöläiskorttelin sisäpihalla keskellä päivää suuren puulaatikon kanssa, mutta kukaan ei ollut havainnut häntä.
Mies joutui raahaamaan suuren laatikon kerrostalon rapussa portaita pitkin nokkakärryillä ylös ja alas, ja se on ottanut aikaa. Ääntäkin on varmasti kuulunut, mutta kukaan talon asukkaista ei nähnyt tai kuullut mitään.
Se tuntuu edelleen oudolta sekä minusta että poliisista. Miehellä kävi tuuri.
Ehkä sieppaajan pelasti se, että hän toimi keskellä päivää. Moni oli töissä eikä erikoiseen tavarankuljetukseen ehkä kiinnitetty huomiota, jos joku sen ohi kadulla kulkikin. Ilta-aikaan ja pimeällä se olisi varmasti nähty herkemmin.
Sieppaaja ei paljastunut tuolloin, mutta kolme viikkoa myöhemmin hän jäi kiinni. Lähes täydellisesti suunniteltu rikos selvisi lopulta, ja uhri saatiin onneksi turvaan.