Vesikiertoinen lattialämmitys on hyvin matalalämpöinen ja sopii siksi erityisen hyvin maalämpöpumpun yhteyteen - hyötysuhde on erinomainen.
Vesikiertoisessa lämmityksessä lämmönlähteestä - kattilasta tai maalämpöpumpusta - tuleva vesi johdetaan ns. piireihin, joita talossa on useita. Jakaminen tapahtuu jakotukilla, jolta oikean lämpöiseksi esisäädetty vesi johdetaan patterien muodostamiin piireihin.
Hiukan yksinkertaistaen esitettynä periaate on se, että pattereilta palaava, hiukan jäähtynyt vesi sekoitetaan uudelleen "kattilalämpöiseen" veteen sunttina tunnetun monitieventtiilin avulla. Sunttia voidaan säätää joko aivan käsin tai erilaisten, ulko- ja sisäilman - tai lattioiden - lämpötilaa haistelevien antureiden ohjaaman pienen moottorin avulla.
Jakotukilta vesi lähtee eteenpäin muoviputkissa. Pattereille ne viedään joustavien suojakuorien sisällä, joiden tarkoitus on helpottaa mahdollisten vuotojen havaitsemista. Lattialämmitysputkiin ulkoputkia ei käytetä ja siksi niiden laatu onkin erityisen tärkeää: Reiska valitsi happidiffuusiosuojatun putken, joita on tarjolla vain yksi malli! Muut muoviputket päästävät vuosien mittaan happea lävitseen, eikä se ole ollenkaan hyvä asia: happi syövyttää järjestelmän metalliosia.
Kun lattialämmitysputken lähtöpää on sidottu jakotukkiin, sitä lähdetään johtamaan ympäri lämmitettävän tilan lattiaa. Putki sidotaan kuparilangoilla teräsverkkoon; ulkoseinillä letkusilmukoiden väli on hiukan tiheämpi kuin keskellä lattiaa. Tämä 4 mm verkko on vain lattialämmitysputken kiinnittämistä varten; putkien päälle tulee sitten kutistumateräsverkko (5...6 mm 150 mm:n jaolla.) Sen päällä ei saa sitten risteillä yhtään putkea!
