Reiska rakentaa: ikkunat

Ikkunoiden lämmöneristysarvoa kuvataan ns. U-arvolla - mitä pienempi se on, sitä parempi. Reiska valitsi ikkunat, joiden U-arvo on tasan 1. Kaikkein paras saatavilla oleva ikkuna on arvoltaan 0,8, mutta sellaisissa on todettu muutaman asteen pakkasilla pientä ongelmaa - ikkunan ulkopinta tahtoo huurtua. Lämpövirta on jo niin vähäinen, että kostealla ilmalla se ei pidä ulkopintaa sulana! Reiskan kkunat ovat argonkaasutäytteisiä selektiivi-ikkunoita, joiden sisäpinnat pysyvät kovillakin pakkasilla miellyttävän lämpiminä. Vedontunnetta ei esiinny.

Puitteet ovat nykyään useimmiten puuta tai alumiinia, tai näiden yhdistelmä. Reiska valitsi puualumiini-ikkunat, joissa säätä vasten oleva ulkopuite on alumiinia. Puuosat on liimattu useasta kappaleesta, joten ne pysyvät varmasti suorana. Kaikki näkyvät osat ovat oksatonta puuta,jolloin auringonvalo ei pääse synnyttämään niihin sitä kaikkien tuntemaa, keltaista soikiota.

Tärkeä yksityiskohta ovat myös ikkunatiivisteet. Sisin puite on varustettu kahdella eri tiivisteellä, ulommaisessa on sulkatiiviste, joka pitää pölyn pois ikkunan välistä. Se ei kuitenkaan ole niin tiivis, että estäisi ilman kiertämistä silloinhan ikkuna huurtuisi ja pahimmassa tapauksessa jäätyisi pakkassäällä.

Linjat suoriksi kiilojen avulla

Ikkunoiden asentaminen lähti paikasta, jossa on kolme ikkunaa rinnakkain samassa tasossa. Linja tarkastettiin ja suoristettiin käyttämällä kiilapakkoja, joiden päälle ikkunat nostettiin kiinnitettäviksi. Kun asennetaan tällaista ryhmää, on ensiksi laitettava paikalleen reunimmaiset ikkunat ja sitten niiden mukaisesti keskimmäiset.

Yhtä tärkeää kuin vaakataso on tietysti myös puitteiden pystysuoruus. Myös sen säätämiseksi käytettiin kiilapakkoja; tulos tarkastettiin vatupassilla. Ikkunan on syytä olla mahdollisimman keskellä aukkoaan, jotta tiivistysvaahto tai villa saadaan paikalleen hyvin ja tasaisesti. Työvarat on muistettava säilyttää!

Reiska käytti tavallisesta työtavasta poiketen myös suuria, eripaksuisia lappuja. Tämä konsti sopii kokeneelle tekijämiehelle; aloittelijaa Reiska suosittelee pysyttelemään siinä menetelmässä, joka ohjeissa annetaan.

Ruuveina käytettiin 6x80 mm ja 6x90 mm ruuveja - käytetty koko riippuu siitä, mikä on karmin ja runkorakenteen välinen rako. Reiskalla on ollut tapana jättää 1,5 cm tilaa joka puolelle, jolloin vaahdottaminen on helppoa. Jokaisen ruuvin kohdalla oli kiilapakka, jolloin puitteen saa vedettyä riittävän tiukasti kiinni. Kun saranapuoli oli laitettu kiinni, Reiska naputti käyntipuolelta kiilat väliin. Nekin painettiin vähän syvemmälle, jolloin vaahdon saa kunnolla sisäpuolellekin.

Ennen ikkunoiden nostamista paikalleen puitteisiin lyötiin tilapäiseksi tueksi pienet stopparinaulat, jotka varmistavat ikkunoiden pysyminen paikallaan noston ja sovittamisen ajan.

Kun ikkunat olivat paikallaan, tiivistettiin lopuksi seinän runkorakenteiden ja karmien välit. Reiska kehottaa olemaan varovainen uretaanivaahdon käytössä: vaahto voi turvotessaan työntää karmin kaarelle, ja silloin ikkunat eivät enää aukeakaan.

Vaahdon turvottua siitä leikattiin puukolla ylimääräiset pois ja vedettiin vielä kosteudenkestävä kitti lasien reunoihin.