Tiesitkö, että melkein kaikki suomalaiset joululaulut on kirjoitettu keskellä kesää? Reijo Pajamo tietää.
Joululaulututkija Reijo Pajamo tietää muutenkin lähes kaiken tiedettävän arvoisen joululauluista.
Hän on siis oikea ihminen vastaamaan ikuisuuskysymykseen, miksi suomalaiset rakastavat melankolisia joululauluja.
Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osaston johtajana työskennellyt Pajamo kertoo Viiden jälkeen -ohjelman haastattelussa, että vastaus surullisiin joulusävelmiin juontaa historiasta, jo ennen Suomen itsenäisyyttä.
– Minusta tuntuu, että mollivoittoisuus on suomalaisissa geeneissä, Pajamo sanoo.
– Jos ajatellaan vanhoja joululauluja ja jopa vanhoja kansanlauluja, jotka ovat syntyneet 1800-luvun lopulla autonomian aikana, silloin elettiin vaikeita nälkä-, ja katovuosia, niin minusta tuntuu, että olisi hyvin vaikeaa tätä taustaa vasten ruveta kirjoittamaan iloisia sävelmiä tai joululauluja.
Sävelmä ratkaisee
Pajamon mukaan ratkaiseva kysymys ei silti ole, onko joululaulu mollissa vai duurissa. Tärkeää on, että sävelmä on hyvä.
Ja monessa suomalaisessa, surullisessa joululauluissa näin on.
Osansa mollivoittoisuuteen saattaa olla myös pimeällä vuodenajalla, joka vie monen kasvoilta hymyn saapuessaan. Tämä ei tule muuttumaan, joten miksi melankolia katoaisi?
– Jos meillä on kuva, että vanhoissa lauluissa on tämä mollivoittoisuus, niin viime vuosien kestosuosikki Sydämeeni joulun teen on myöskin mollisävellajissa, Pajamo muistuttaa.