(Universal)
Reetaleenalla monta rautaa tulessa
Tyylikästä elektrofolkia soittavan Husky Rescue –bändin keulakuvana tunnetuksi tulleella Reetaleena Korholalla tuntuu pitävän kiirettä. Musiikin opintojensa ja erilaisten bändiprojektiensa ohella tämä tehopakkaus on julkaissut keväällä myös oman soololevyn.
Husky Rescuen ystäville Avaimet-levy voi kuitenkin olla melkoinen yllätys: trendikkäästä elektromusiikista ei tällä albumilla ole tietoakaan. Sen sijaan levyltä tuntuu kuultavan pyrkimys tehdä radioystävällisiä ja tarttuvia kappaleita, joita on hyvä kierrättää radiokanavien kesäisillä soittolistoilla. Tarjolla on siis paljon tuttua ja turvallista: on pehmeän soulahtavia melodioita ja iskelmällistä pop-musiikkia sekä paljon kertomuksia rakkaudesta ja - rakkauden päättymisestä.
Mutta on paljon muutakin. Esikuvakseen tämä europarlamentaarikko Eija-Riitta Korholan tytär ilmoittaa Alicia Keysin, ja kyllähän kappaleista liikoja etsimättä löytyykin rythm and blues –vaikutteita. Samaan keitokseen mahtuu muistumia muistakin musiikkityyleistä valtameren tuolta puolen: menevimmissä kappaleissa voi kuulla lainauksia funk-musiikin perinteestä tai hiphopista lainattuja erikoisia rytmejä. Iskelmällisimmillään Reetaleenan esikoisalbumin kappaleet kuulostavat kuitenkin ihan kotikutoisen suomalaisilta, ja silloin nuori laulajatar kulkee Janitan tai vaikkapa Anna Eriksonin viitoittamalla tiellä.
Tavoitteena tuntuu olleen siis kaikin puolin myyvän paketin tekeminen, mutta valitettavasti ainakaan esikoissoolollaan Reetaleena ei pysty luovimaan kuiville musiikillisten vaikutteiden ihmemaasta. Vaikka nuorella laulajattarella on kaunis ja vahva ääni, se ei pelasta lattealta yleisvaikutelmalta, joka syntyy liiallisesta yrittämisestä ja yksinkertaisista ja naiiveista sanoituksista, jotka saavat kolmikymppisen kriitikon tuntemaan itsensä ikälopuksi luuskaksi.
Reetaleenan albumilla on helposti kuunneltavaa ja hyvin tuotettua musiikkia, mutta – valitettavasti – kappaleet on ihan liian helppo unohtaa.
teksti: Kirsi Hantula