Valkoisen pakettiauton pyörät sutivat vinhasti tyhjää. Kulkupelissä on vääränlaiset renkaat tähän maastoon. Auto on jumissa metsätiellä, jossain päin Hämeenlinnaa. Haastateltavamme Katrin hirsinen vuokramökki on lähistöllä. Hän antoi osoitteensa sijasta GPS-koordinaatit, koska perille ei löydä muulla tavoin.
Ei auta kuin kävellä. Lumisade ja loska tekevät lyhyestäkin matkasta haastavan painavan kuvauskaluston kanssa.
Kuusien kätköistä paljastuu kellertävä hirsimökki, jonka piipusta tupruttaa savua. Katri tulee pihalle vastaan. Tunnustamme noloina, että viimeiset metrit tultiin jalkapatikassa. Katri hymähtää, ettemme ole ensimmäiset, joiden auto ei selvinnyt hänen kotitiestään.
Pihamaalla on mökki, verstas, ulkohuussi ja sauna. Parkissa seisoo jykevä lava-auto.
Pirtissä on vastassa kaksi koiraa ja kissa. Pöydälle on katettu joulutorttuja ja pipareita.
– Kelpaako nokipannukahvi?
Tottahan toki. Katri pohtii kahvinpuruja annostellessaan, mahtaako hän osatakaan keittää kunnollista kahvia näin monelle.
Erakko
Katri, 38, kutsuu itseään erakoksi.
Haave erakkoelämästä kumpusi pahasta olosta. Pitkä parisuhde päättyi. Katri kertoo kokeneensa masennus- ja uupumusoireita.
– Halusin olla yksin. Halusin poistaa elämästä ihan kaiken niin, ettei mikään vaikuta siihen, mitä ajattelen asioista tai mitkä minun haaveet on.
Mukavuuksia on niukasti: sähköt. Ei juoksevaa vettä, ei sisävessaa, puulämmitys. Juuri niin kuin Katri haluaa. Lähin naapuri asuu kahden kilometrin päässä. Kauppaan on matkaa 25 kilometriä.
– Minua on aina kiehtonut vanhanaikainen asumistapa ja tietynlainen selviytymismentaliteetti. Haluan asua niin, että kaikki hoituu, vaikka tulisi sähkökatkoja. Halusin pois ihmisten keskeltä.
Vaikka elämänmuutos lähti tarpeesta olla yksin, Katri on tuntenut yksinäisyyttä. Toissa kesänä hänen autonsa hajosi, eikä hänellä ollut varaa korjata sitä. Eristäytymisestä tuli valinnan sijasta pakko.
– En poistunut tontilta kolmeen viikkoon muualle kuin metsälenkeille koirien kanssa. Sinä aikana äiti poikkesi kerran tuomaan ruokaa kaupasta. Helposti menee viikko tai kaksi, etten näe ketään muita ihmisiä.
Muutto
Katri on asunut mökissä vajaat kaksi vuotta. Katri otti yhteyttä mökin omistajaan ja kertoi haluavansa muuttaa sinne asumaan. Tuleva vuokranantaja oletti, että Katri aikoo vuokrata mökin kesäksi. Ei.
Katri kävi ensimmäistä kertaa katsomassa mökkiä keskellä talvea. Ikkunat olivat niin jäässä, ettei niistä nähnyt sisään.
Kynnyksen ylitettyään Katri totesi: minä otan tämän.
Muuttopäivänä oli lumimyrsky. Auto hajosi kesken kaiken. Lopulta muutto tehtiin Katrin äidin pienellä autolla ja peräkärryllä. Mökkiä ympäröivät tukevat nietokset. Huonekalut piti kantaa umpihangessa kauempaa tieltä. Katri muistaa miettineensä kaiken keskellä, että hänen on oltava hullu.
Peloissaan
Ensimmäisenä yönä Katri ei uskaltanut sammuttaa valoja. Koirat olivat ihmeissään uudesta kodista ja haukkuivat tämän tästä.
– Ajattelin, että jos tästä selviän hengissä, selviän mistä tahansa.
Kun painajaismainen ensimmäinen yö oli ohi, uusi koti näyttäytyi aamulla täysin eri valossa. Katri kuvailee, että puuhellan sytyttäminen aamusella tuntui mahtavalta.
– Siinä puuhellan rätinässä tuli varmempi olo, että nyt ollaan kotona eikä enää tarvitse pelätä. Menin kuistille juomaan aamukahvia ja tajusin sen ihanan rauhan. Ei ole naapureita eikä ohikulkevia autoja. Pelkkä hiljaisuus ja metsä.
Katrin läheiset yrittivät puhua hänet luopumaan ajatuksesta. He arvelivat, ettei syrjäiseen mökkiin sulkeutuminen tekisi Katrille hyvää.
– He olivat varmoja, että tulen mökkihöperöksi täällä. Ajan myötä hekin huomasivat, että aloin piristyä ja tämä asumismuoto sopii minulle.
Sopeutumista on helpottanut aikataulujen vapaamuotoisuus. Tässä torpassa ei nousta herätyskellon komentamana. Askareet ja työt tehdään omaan tahtiin.
Rikas
Jaksaminen mietitytti alkuun. Elämä alkeellisissa oloissa ei salli poikkeuksia arjen askareista. Puut on hakattava ja vesi kannettava, jos mielii pysyä lämpimänä, ruokailla ja peseytyä. Alkuun pienetkin asiat vaativat pinnistelyä. Yleiskunto ei ollut hyvissä kantimissa.
– Ensimmäiset vesiämpärit painoivat kyllä aika paljon. Puiden hakkaamisesta tuli kädet niin kipeäksi, ettei seuraavana päivänä tehty yhtään mitään. Kun fyysinen kunto alkoi kohentua, mielialakin alkoi nousta.
Katri kertoo, että osaltaan oloa paransi myös se, että hän myönsi viimein itselleen olevansa luonteeltaan erakko. Asian myöntäminen poisti paineen miellyttää muita.
Kuluneen kesän aikana Katri alkoi taltioida arkeaan sosiaaliseen mediaan Korpimuija-nimellä. Hänellä on Instagramissa reilut 4 500 seuraajaa, YouTubessa miltei 9 000 ja Facebookissa 12 000.
Erakko elämäntapa on kirvoittanut kommentointia ja kysymyksiä. Moni ihmettelee, miten Katri esimerkiksi käy töissä. Katri on käsityöyrittäjä. Hänellä on verstas pihapiirin vanhassa navetassa.
Kommenteissa moni harmittelee, ettei Katrin maalaiselämä ole itselle mahdollinen rahan takia. Katri uskoo, että hänen elämäntapansa edellyttää lähinnä kohtuullisen peruskunnon. Rahaa erämökissä jopa säästyy. Erämökin vuokra on huokeampi kuin useimpien kerrostaloasuntojen. Heräteostoksia ei juuri tule, uusia vaatteita tarvitsee harvoin ja työmatka kulkee pihan poikki.
– Muutamalla satasella kuukaudessa pärjää. Eniten rahaa vievät eläimet. Sähkölaskut ovat pieniä, ruokaan ei juurikaan mene rahaa ja kauppaan ajan viikon tai kahden välein.
Moottorisaha
Vuokramökki ei ole Katrin ensikosketus maalaiselämään, mutta alkuun hän murehti, osaisiko hän hoitaa kaiken vaadittavan ilman apua.
– Olen ikäni ollut pitkissä parisuhteissa, enkä ole koskaan elänyt tällaisissa olosuhteissa yksin. Ajattelin lopulta, että aina voi harjoitella ja jos ei joku asia oikeasti mitenkään onnistu, pyydän apua. Kun on ylittänyt itsensä ja huomannut pystyvänsä, siihen tunteeseen jää ihan koukkuun.
Katri kertoo yllättäneensä siitä, mihin kaikkeen pystyy. Yksineläjä yrittää selättää eteen tulevat haasteet omin neuvoin. Esimerkiksi piharakennukseen tarvittiin kanatarha, joten Katri nikkaroi sellaisen omin käsin. Toistaiseksi pelottavin haaste on ollut moottorisaha.
– Kaikki varoittelivat, että suunnilleen kuolen jos edes kosken siihen ja sahaan heti itseltäni jalan poikki. Metsurihommat ovat alkaneet kiinnostaa enemmänkin nyt, kun on sitä alkanut oppia.
Onnellinen
Katri ei muuttaisi mökissä mitään. Tavallinen suihku tai sisävessan käyttäminen eivät herätä kaipuuta nykyajan mukavuuksien pariin. Katri haluaa kodin, jossa pärjää ilman sähköä. Puuhella, vesipata ja ulkovessa ovat ehdottomia vaatimuksia.
– Minulla on pieni survivalistin ajatusmaailma. En luota siihen, että tämä yhteiskunta pysyy ihan näin pystyssä. En aktiivisesti pelkää mitään kauhuskenaarioita, mutta minulla on rauhallinen olo, kun en ole riippuvainen kenestäkään enkä mistään.
Katri muistaa myöhemmin tismalleen hetken, jolloin hän tiesi tehneensä lopulta oikean päätöksen muuttaessaan juuri tänne ja kaikki huolet omasta pärjäämisestä hälvenivät.
– Illalla myöhään kävin ulkovessassa. Näkymä ulkona oli satumainen. Oli satanut lunta. Kuu ja tähdet paistoivat taivaalla ja mökin ikkunoista näkyi valoa. Pysähdyin ja aloin itkeä, koska olin niin onnellinen. Tuli tunne, että olen tullut kotiin.
Katrin suurin unelma on olla täysin riippumaton kenestäkään. Riippumattomuus on tuonut hänelle itsevarmuutta, rauhaa ja onnea.
– Olen erittäin onnellinen. En tiennyt, että voin tuntea oloni niin onnelliseksi kuin koen nyt olevani.
On aika lähteä takaisin Helsinkiin. Katri nappaa oven pielestä lapion ja tulee auttamaan kaupungin asfaltoituihin teihin tottuneen automme takaisin sille sopivampaan ympäristöön.
Katso jutun alussa olevalta videolta koko haastattelu.
