Rammstein: Rosenrot

Itä-Saksan suurten poikien laulu- ja soitinyhtye Rammstein on kulkenut pitkän tien siitä kun bändin nimikappaleen voimasoinnut syöpyivät tajuntaani David Lynchin elokuvassa Lost Highway. Selkeän strukturalistinen kappalerakenne ja kulmikkaat metalliriffit ja aiemmin selkeä industrial-leima on nyttemmin antanut tilaa yhä orgaanisemmille sovituksille, musiikillisillisten rajojen rikkomiselle sekä jos mahdollista jopa entistäkin tiukemmalle ammattimaisuudelle.

Nyt Rammsteinin viidennnen albumin Rosenrotin ilmestyessä, on levy-yhtiön taholta muistuteltu tiuhaan, että vaikka osa levyn biiseistä on purkitettu jo Reise, Reisen (1994) sessioissa Malagan auringossa, eivät ne missään tapauksessa ole täytebiisejä. Yhtye ei vain koennut omakseen julkaista tuplalevyä. Käytäntö ei ole mitenkään tavatonta, sillä tällaisia ”sisarlevyjä” on poksahdellut pinnalle muiltakin, ja markkinoinnin kannalta se on tietysti hyvinkin perusteltua.

Rosenrot -levyn aloituskappale Benzin räjähtää tajuntaan joka tapauksessa sellaisella voimalla, että spekulaatiot täytebiiseistä voi heti unohtaa. Yksinkertainen perusta ja Rammsteinin ajan myötä kehittynyt sovituksellinen kekseliäisyys saa Benzinin svengaamaan kuin tauti.

Sama linja jatkuu läpi levyn. Rammstein on aina ollut ilmiönä hyvin vahvoja kontrasteja luova, miltei ambivalentti. Nämä musiikin, lyriikan ja ulkoisen imagonkin ristiriidat ovat suuri osa Rammsteinin nerokkuutta ja voimaa – aivan kuin vanhat lännenelokuvat, jotka ammensivat kiinnostavuutensa ja viihdyttävyytensä juuri tiukoista vastakkainasetteluista.

Reise, Reisen suurin musiikillinen yllätys oli akustisesti soitettu ja sovitettu Los, joka nyt saa rinnalleen jylhän balladin Stirb nicht vor mir (Don’t Die Before I Do), jonka Till Lindeman laulaa duettona Texas-yhtyeen Sharleen Spiterin kanssa. Rammsteinin haikea melodiamaailma yhdistettynä kuulaaseen sovitukseen ja kielten vuoropuheluun on osoitus bändin ilahduttavasta muutosvalmiudesta ja liikkumavarasta.

Toinen esimerkki on espanjaksi laulettu Te quiero puta!, jonka mainiot ristivalotukset ulottuvat otsikosta aina yhteen sotkettuihin mariachi-torviin ja tuplakitaran metallimöyrynään. Vaatii melkoiset cojonet, jotta tällainen biisi kuulostaa uskottavalta. Rammsteinilta ja Lindemanilta ne löytyvät. Biisin kertosäettä voi helposti ennustaa yhdeksi keikkojen suosikkiralliksi.

Rammsteinissa ilahduttaa musiikillisen kehityksen lisäksi myös ulkosien imagon kameleonttimaisuus. Miehet uudistuvat jokaiseen levyynsä kuin performanssitaiteilijat. Reise, Reisen matkustavaiset kravattimiehet ovat jäänmurtajan hylyn koristamalla Rosenrotilla vaihteeksi kuin kauhukarnevaalin matrikkelista. Kekseliäisyys seuraa mukana myös lavoille, vaikka tuli ja pyrotekniikka pysynee aina bändin kantavana peruslementtinä.

Rosenrot on hyvä levy, eikä se missään nimessä jää Reise, Reisen varjoon. Nyt kymmenkunta kertaa kuultuna se vaikuttaa jopa paremmalta kuin ehkä enemmän ilmeisellä hittipotentiaalilla ladattu edeltäjänsä.

teksti: Jari Rantala