Rakentamisen normitalkoot – esteettömyydestä turhia kustannuksia

Rakentamisen ammattilaiset ovat jo ehtineet sanoa sanansa rakentamisen normeista heille erikseen suunnatussa kyselyssä. Siinä nousi esille monia määräyksiä, jotka herättivät värikästä keskustelua niin puolesta kuin vastaan.

Jyrkimmin mielipiteitä jakoivat asuntojen esteettömyyttä koskevat vaatimukset uusien asuntojen rakentamisessa. Keskustelun kärki kohdistui kylpyhuoneiden mitoitukseen ja nimenomaan ns. invaympyrään, jonka edellytetään olevan jokaisen uuden kerrostalon kylpyhuoneessa.

Tamperelainen rakennustarkastaja Kalevi Lammi arvioikin märkätiloja koskevien vaatimusten lisääntyneen selvästi, samoin vaatimusten taloon ja asuntoihin pääsemisestä: Jotta jokaiseen asuntoon päästäisiin pyörätuolilla, hiukankin hankalammassa maastossa joudutaan hankaluuksiin jo talon pääkulun toteuttamisessa.

– On selvää liioittelua mitoittaa jokainen asunto siitä lähtökohdasta, että joku saattaa joutua pyörätuoliin, sanoo myös toimitusjohtaja Jukka Terhonen (Rakennustoimisto Palmberg Oy).

– Pyörätuolilla liikkuvalle ihmiselle joudutaan kuitenkin joka tapauksessa toteuttamaan muutkin ratkaisut eri tavalla - esimerkiksi kaapit on mitoitettu väärin. Ja siinä on kysessä vain yksi vammaisuuden laji. Sokeita tai dementoituneita ei ole huomioitu millään tavalla.

Rollaattorien määrä kasvussa

Arkkitehti Maija Könkkölä Invalidiliitosta muistuttaa kuitenkin, että pyörätuolimitoitus palvelee huomattavasti suurempaa ryhmää kuin pyörätuolin käyttäjiä:

– Rollaattoreita on valtavan paljon enemmän ja määrä vain lisääntyy, kun vanhusten määrä kasvaa. Sillä ei voi peruuttaa, joten tarvitaan 1,5 metrin pyörähdysympyrä. Tällaisen tarve on todettu kansainvälisesti.

Terhonen korostaa asuntosuunnitteluun syntyvää mitoitusongelmaa.

– Siinä käy helposti niin, että kun tulee semmoisia 20-30 senttiä leveämpiä tiloja, se on pois muista tiloista. Jos kaikki ovet mitoitetaan leveiksi, se vie tilaa muista huoneista.

– Siinä on kysymys suunnittelijan taidosta, Könkkölä kuittaa.

– Oven leveys ei maksa mitään silloin kun sitä ovea ei ole vielä rakennettu, mutta sen leventäminen jälkikäteen maksaa aika paljon.

Hänen mielestään onkin muutettava tapaa, jolla asiat on totuttu aina suunnittelemaan.

– Suurimmat voitothan saadaan, kun suunnittelutyötä ei tarvitse ajatella.

Nyt voi olla, että yksi huone tai väliseinä jää pois. Ei synny sellaisia pieniä koppeja kuin tähän asti. Aikaisemminhan myös sauna oli semmoinen tila, ettei siihen saanut asunnon muutostöihin annettavaa avustusta. Katsottiin että sauna on toisarvoinen tila, jota vammainen ei välttämättä tarvitse.

Tilavasta kylpyhuoneesta hyötyä myös lapsiperheille

Konkkölän mukaan vaatimuksista aiheutuu hyvin pieni lisäkustannus – jos sitäkään:

– Tämähän antaa kylpyhuoneeseen myös muuntojoustavuutta. Ihmiset haluavat sinne nykyisin kaikenlaisia hienoja virityksiä. Jos tilaa on tarpeeksi, kylppäriin saa vaikka saunan.

Erityistä hyötyä isosta kylpyhuoneesta on lapsiperheille:

– Ahdas kylpyhuone on tosi hankala, jos perheessä on pikkulapsia. Sinne ei mahdu pesukonetta tai kuivausrumpua eikä siellä voi kuivattaa pyykkiä. Ja jos kenen hyvänsä jalka joutuu kipsiin, on varsin kiusallista joutua pitämään vesan ovea auki sen takia.

Alueet, yhtiöt ja talot poikkeavat toisistaan, samoin niiden asukkaiden tarpeet.

– Puhuin kerran Tampereen opiskelija-asuntosäätiön toimitusjohtajan kanssa, Terhonen kertoo.

– Heillä on 2500 asuntoa, jotka on tehty esteettömiksi. Yksikään asukas ei sellaista tarvitse, koska opiskelija asuu asunnossa kaksi tai kolme vuotta. Vammaiselle opiskelijalle puolestaan järjestyy asunto erikseen.

Terhonen pohtiikin, riittäisikö esimerkiksi ensimmäisen kerroksen asuntojen tekeminen esteettömiksi.

"Kaikki eivät ole barbinukkeja"

– Pitäähän vammaisen nuoren pitää päästä opiskelemaan ja olemaan muutenkin yhdessä muiden nuorten kanssa, Könkkölä huomauttaa.

– Eihän siitä tule mitään, että opiskelija-asunnot tehdään vain terveille tai hyvin liikkuville – ellei sitten halua elää sellaisessa harhaisessa maailmassa, jossa kaikki ovat barbinukkeja, jotka eivät koskaan vanhene ja ovat aina terveitä.

Esteettömän asumisen tärkeimmät tunnusmerkit ovat sisäänkäynti, hissi monikerroksisissa rakennuksissa sekä asunnon muunneltavuus. Könkkölän mielestä ei ole järkeä rakentaa esteellisiä asuntoja, kun niitä on niin paljon jo ennestäänkin:

– Niistä on paljon haittaa ja niiden korjaaminen tulee kalliiksi – eikä niitä aina saa edes korjaamalla sellaisiksi, että ihmiset selviytyvät niissä.

Pientalopuolella tilanne ei näytä yhtään kerrostaloja paremmalta:

– Vaasan asuntomessut olivat surullinen esimerkki siitä, ettei ihmisten pärjäämistä ajatella yhtään. Rakennetaan vain, myydään pois ja pestään kädet siitä asiasta.

Mitä mieltä sinä olet? Pitääkö kaikkien uusien asuntojen olla esteettömiä vai riittääkö, että esimerkiksi vain alakerran asunnot tehdään esteettömiksi? Kerro mielipiteesi ja vastaa normitalkoiden nettisivuilla olevaan kyselyyn osoitteessa www.normitalkoot.fi