Puu tekee kodin: säilytyslaatikko moneen käyttöön

Tarmokas isosisko marssi lähimpään puutavaraliikkeeseen. Neuvokas nuori nainen löysi hyllyssä tarjolla olevasta oppaasta "Puu tekee kodin - ideoita ja vinkkejä" hyvännäköisen ohjeen monikäyttöisen säilytyslaatikon valmistamiseen, valitsi puutavaran ja sahautti sen piirustuksen mukaisiin mittoihin. Maalaus onnistui kotona erinomaisesti - massivipuukannen neito käsitteli vesilakalla - mutta sitten tuli pienoinen pulma eteen: kokoaminen vaati niksejä, jotka eivät vielä olleet täysin hanskassa.

Puhelinsoitto televisiosta tutulle nikkarille (ks.yläkuva) ratkaisi sen. Setä tuli paikalle ja käden käänteessä syntyi lujarakenteinen, siisti lelulaatikko, jota voi hyvin käyttää myös lastenhuoneen penkkinä - tai vaikka pöytänä, korkeuskin kun sopii ainakin lyhyemmille perheenjäsenille.

Laatikko on kooltaan noin 120 x 50 x 35 cm. Tarkat mitat löytyvät mainitusta oppaasta. Ne eivät kuitenkaan ole mitenkään kriittisiä, eikä mikään estä muuntelemasta niitä omaan tarkoitukseen sopiviksi.

- runkoon 50x50 millin soiroa
- verhoukseen paneelia - mitat saa jokainen valita itse; me käytimme 100 millin kuusipaneelia
- pohjaksi vanerilevy, jonka ei tarvi olla hirmuisen paksua, koska sen alla ovat tukevat poikkituet. 9 milliä riittää paremmin kuin hyvin.
- kääntökanneksi massiivipuulevy. Tässä käytettiin 18 millin massiivimäntyä.
- pitkä pianosarana
- pikkuisia ruuveja saranan kiinnittämiseen (tulevat usein saranan mukana)
- rungon kokoamiseen 80 mm uppokantaruuveja -
paneelin kiinnitykseen pieniä, siistejä nauloja - maalia tai lakkaa, tai vahaa... ihan miten haluat

- runkoon 50x50 millin soiroa
- verhoukseen paneelia - mitat saa jokainen valita itse; me käytimme 100 millin kuusipaneelia
- pohjaksi vanerilevy, jonka ei tarvi olla hirmuisen paksua, koska sen alla ovat tukevat poikkituet. 9 milliä riittää paremmin kuin hyvin.
- kääntökanneksi massiivipuulevy. Tässä käytettiin 18 millin massiivimäntyä.
- pitkä pianosarana
- pikkuisia ruuveja saranan kiinnittämiseen (tulevat usein saranan mukana)
- rungon kokoamiseen 80 mm uppokantaruuveja -
paneelin kiinnitykseen pieniä, siistejä nauloja - maalia tai lakkaa, tai vahaa... ihan miten haluat

Työkalut:
- saha
- vasara (tai viimeistelynaulain)
- mittanauha
- kunnollinen timpurinkynä
- pora ja oikeankokoiset terät käytettäville ruuveille
- ristikantaterä poraan (mieluiten kaksi erikokoista, sillä saranan ruuvit ovat niin pieniä)
- jos sahaat verhouspaneelit jiiriin, jiirisaha tai -laatikko

Työn kulku

selvinnee parhaiten oheisista kuvista. Maalaaminen kannattaa ehdottomasti tehdä ennen kokoamista, varsinkin kun on kysymys paneelista - puu elää, ja jälkeen päin maalaamisessa on vaarana se, että paneeliin syntyy puun vetäytyessä lopulliseen muotoonsa tyhmän näköisiä, maalaamattomia viiruja.

Työ alkaa rungon kokoamisella. Tämä on vähän hankala vaihe yksin tehtäväksi, joten apulaisesta on paljon hyötyä - sedällä niitä oli onneksi kaksin kappalein. Valmiiksi katkaistut kakkoskakkosen kappaleet liitetään toisiinsa; muista porata reiät ennen kuin ruuvaat ne kiinni.

Kun runko on saatu valmiiksi, se käännetään ylösalaisin ja pohjavaneri lasketaan pystytukien väliin. Levyn kulmissa on valmiit kolot niitä varten ja ne osuivatkin tosi hyvin paikalleen - tässä yksi syy, miksi sahaus kannattaa teettää puutavaraliikkeessä. Pojilla on pelit ja vehkeet ja ne tekevät tätä työkseen!

Vanerissa on yleensä parempi puoli ja kakkospuoli. Jos sahaat itse käsisirkkelillä, sahaa levyn piiloon jäävältä puolelta, koska sirkkeli repii helposti sauman vierestä pieniä sälöjä.

Levy naulataan kiinni pitkiin runkokappaleisiin. Naulaa varovasti, ettei levyyn jää rumia puolikuita - vasaran on osuttava naulan kantaan oikeassa asennossa.

Pohjalevyn kiinnittämisen jälkeen kiinnitetään sivupaneelit. Laatikko käännetään pohja ylöspäin ja aloitetaan lautojen kiinnittäminen alimmasta laudasta - siis siitä, joka tulee olemaan laatikon ylin. Kiinnitä laudat siten, että tässä vaiheessa urospontti on alaspäin: tästä ensimmäisestä laudasta se poistetaan, koska sehän tulee käännettävää kantta vasten. Ohut urospontti ei kestäisi käytössä!

Laatikon mitat sattuivat sillä tavalla mukavasti, että viimeisen laudan reuna tuli rungon pohjalaudan tasalle, jolloin syntyi automaattisesti käytännöllinen ja siisti "sokkeli." Kun paneeli on kaikilta sivuilta valmis, laatikko käännetään taas - nyt se tulee siis oikeinpäin.

Lisätuiksi laatikon sisäpuolelle setä halkaisi kakkoskakkosesta pystytuet. Ne pitää mitoittaa sillä tavalla, että laatikon reunaan, saranapuolelle kiinnitettävä tukilauta sopii niiden yläpuolelle. Tämä tukilauta tarvitaan vahvistamaan rakennetta saranan takia.

Sarana on kiinnitettävä tarkasti siten, että kansi todella mahtuu kääntymään kunnolla. Nivelen on tultava juuri ja juuri ulkoreunan ulkopuolelle. Kannattaa olla kärsivällinen ja kiinnittää kansi ensin vain muutamalla ruuvilla, jotta käynti voidaan tarkistaa ennen lopullista kiinnitystä.

Ja siinä se on! Lopputuloksena on todella luja, nätti ja käytännöllinen huonekalu.