Mainos

Puu tekee kodin - lattia massiivipuusta

Massiivipuusta valmistettua lautalattiaa saa nykyään mitä erilaisimpina sävyinä ja monesta eri puulaadusta. Remonttikohteessamme asukas oli päätynyt valitsemaan vaalean lattian, jolla peitettiin vanha, täysin palvellut korkkilattia jonka valo oli haalentanut ja tuhannet askelet kuluttaneet kovin ohueksi. Vaalea puuhan tuo huoneeseen uutta ilmettä ja uutta valoa.

Remonttia helpotti tuntuvasti se, että katto ja seinät oli maalattu valmiiksi. Niiden käsittely uuden lattian päältä kun aiheuttaisi melkoisen suojaamissirkuksen.

Lattian alle asennettiin aluksi styroksirouhemuovi, vaikkei täällä ollutkaan alakertaa, jonka takia askeläänen vaimennusta tarvittaisiin. Se antaa kuitenkin hyvän pohjan ja tasaa lattian epätasaisuuksia - niitä tosin ei Reiskan tarkassa mittauksessa juurikaan löytynyt.

Myös seinät olivat ilahduttavan suorat; heittoa oli suurimmillaankin vain pari, kolme milliä joka jää hyvin lattialistan alle piiloon. Isommissa heitoissa jouduttaisiin kaavaamaan reunimmaisia lautoja - työlästä.

Kuten kaikissa parketti-, laminaatti- tai lautalattioissa, alku on tavattoman tärkeää: ensimmäisten rivien on oltava ehdottoman suoria. Reiska laittoi seinää vasten pitkän linjaarin ja sitä vasten paukutettiin aloitukseksi yhteen muutama lautarivi, joiden annettiin kuivua yhteen ennen työn jatkamista.

Päätyihin laitettiin ohuet ( 7-8 mm) kiilat elämisvaraa varten - puulattiahan elää hiukan kosteuden mukaan. Samanlaiset kiilat laitettiin myös pitkälle sivulle sitten kun linjaari kuivumisen jälkeen otettiin pois ja näin syntynyt aloituskaistale työnnettiin seinän viereen.

Massiivilautalattian ensisijainen asennustapa riippuu alla olevasta pohjasta. Jos siellä olisi puuta, se kiinnitettäisiin kiinteästi pontista alustaan. Tässä alla oli betonilaatta, joten nyt asennustapa ei poikennut olennaisesti lautaparketin asennuksesta: lattia asennettiin uivaksi.

Tavanomaisesta lautaparketista massiivilautalattia eroaa siten, että se on nimensä mukaisesti massiivipuuta, mäntyä pohjasta pintaan. Laudat on tehty useasta lamellista ja saatu siten mahdollisimman elämättömäksi.

Etenemisjärjestys on: ensin täysi lauta (tai täydet laudat, jos lattia on niin pitkä) - katkaistaan viimeinen - aloitetaan seuraava rivi tästä katkaistusta laudalla jääneellä kappaleella. Jos siitä jää kovin vähän, kannattaa panna pätkä sovinnolla hukkapalojen kasaan ja katkaista seuraavan rivin aloituslauta reilusti vaikka keskeltä ja jatkaa sillä.

Tätä kannattaa vähän suunnitella etukäteen: Reiska tapaa aloittaa työn määrittelemällä jaon siten, että keskelle tulee mahdollisimman vähän saumoja. Kysymys ei ole pelkästään ulkonäöstä - näin tuohon tuikitärkeään aloitukseen saadaan lisää rakenteellista lujuutta.

Sen jälkeen jaon voi ottaa hiukan vapaammin, mutta edelleen kannattaa tarkkailla syntyvää jälkeä: kovin symmetrisesti etenevä porraskuvio ei näytä oikein hyvältä valmiissa lattiassa.

Asennussuuntahan on valonsuuntainen - siis lautojen päät ikkunaa tai päävalonlähdettä kohti.

Kelpo aloituskaistaletta vasten työ eteni nopeasti ja helposti. Valmistajan ohjeiden mukaan liimaa levitettiin naaraspontin ylä- ja alapuoleen ja naputeltiin lauta erityisen lyöntikapulan avulla paikalleen. Liiman annostelussa kannattaa olla huolellinen - sitä on oltava pontissa riittävästi molemmin puolin muttei kuitenkaan tolkuttomasti. Kuten kaikessa suuren mittakaavan liimaamisessa, tässäkin on oltava koko ajan käsillä ämpärillinen puhdasta vettä ja väriä päästämätön riepu. Ylimääräiset on pyyhittävä heti pois valmiilta pinnalta.

Kun eteen tuli mutkapaikka - kaappi tässä tapauksessa - sen kohdalle tuleva lauta lovettiin asianmukaisesti ja myös mutkan ympärille muistettiin laittaa kiilat. Nyt kaapin toiseen päähän, seinän puolelle jäi kapea kaista johon ei mahtunut täysilevyistä lautaa - Reiska sahasi siihen sopivan kappaleen sirkkelillä (tietysti ottaen tässäkin huomioon päätyyn tulevan elämisvaran. Kaista kiinnitettiin lujasti naapuriinsa pienellä kiristysraudalla. Asennus viimeisteltiin lattialistalla.

Lauta oli tehtaalla valmiiksi öljyvahattu. Sellaisen hoitaminen on helppoa: pyyhitään nihkeällä (ei kostealla!) rievulla, ja mahdolliset naarmut käsitellään näkymättömiksi samalla vahalla.

(Joka kodin asuntomarkkinat 16.11.2003)

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.