Kun maailma muuttuu kovemmaksi ja kylmemmäksi, sisustuksessa voimistuvat pehmeät ja lämpimät arvot. Puumateriaalit ja -pinnat edustavat niitä parhaimmillaan.
Kun maailma muuttuu kovemmaksi ja kylmemmäksi, sisustuksessa voimistuvat pehmeät ja lämpimät arvot. Puumateriaalit ja -pinnat edustavat niitä parhaimmillaan.
Puu on käyttötavoiltaan aivan voittamattoman monipuolinen. Monipuolisia ovat myös vaihtoehdot sen pintakäsittelyyn - lakkaaminen, peittomaalaaminen, kuullottaminen erilaisilla petsauksilla, tai vaikkapa vahaaminen... tässä vain alkua pitkälle luettelolle.
Sävytetty puuvaha on nykyään suosittua; ei vähiten siksi, että eri valmistajilta on viime aikoina tullut markkinoille runsaasti uusia tuotteita. Kuten jokaisessa menetelmässä, myös vahauksessa on otettava huomioon sen erityisvaatimukset:
- puumateriaalin on oltava puhdasta ja kunnollista. Värillistä vahaa käytetään nimenomaan korostamaan puun luonnollista rakennetta ja ehkä sävyjäkin, ja siksi se korostaa myös mahdollisia virheitä tai tahroja.
- varsinkin havupuissa on oltava tarkkana levityssuunnan kanssa. Vaha on levitettävä puun syyn suuntaisesti
- vahaa sisältävät öljyvahaseokset on tarkoitetu vain sisätiloihin. Huonekaluihinhan niitä on käytetty jo pitkään; kauneutensa lisäksi vahattu pinta on myös miellyttävä koskettaa. Hengittävyytensä takia ne soveltuvat
erinomaisesti keittiiöön ja kylpyhuoneisiin, mutta löylyhuoneen puolella vahaa ei saa käyttää - se ei kestä korkeita lämpötiloja.
Vahat - samoin kuin öljyt - ovat imeytyvät puun avoimeen pintasolukkoon. Ne eivät siis muodosta puun pinnalle erityistä pinnoitetta - puuhun jää ainetta vain hyvin ohut kerros. Kulutuskestävyyden kannalta olennainen ero vaikkapa lakkaan verrattuna on se, että vaha on täysin joustava materiaali, joka mukautuu puun elämiseen - vahapinta ei siis säröile tai murru kuten lakattu.
Jos vahapintaan sitten käytön seurauksena syntyy naarmuja, osittainen paikkaaminen on mahdollista toisin kuin lakkapinnassa. Samaa vahaa voidaan levittää naarmuuntuneelle alueelle kevyesti vaikkapa talouspaperilla.
Värisävyn valinta on usein vaikeampaa kuin luulisi. Tärkein perussääntö on yksinkertaisin - värin on miellytettävä silmää! Kannattaa kuitenkin muistaa maltti; pintaahan tullaan toivottavasti katselemaan vuosikausia, joten ei pidä villiintyä... On muistettava puun oma väri. Tummasta puusta ei voi tehdä vaaleaa, tai päinvastoin.
Kotimaiset puulajit ovat suhteellisen helppoja pintakäsiteltäviä. Ne ovat perussävyltään vaaleita, ja sellaista on huomattavasti helpompi sävyttää haluamallaan tavalla kuin etelän tummia puulajeja. Aina on kuitenkin syytä
ottaa huomioon puun oksastus - tummanpunainen männyn oksa saattaa kuultaa läpi häiritsevästi esimerkiksi sinisestä pinnasta. Turvallisinta onkin käyttää sellaisia sävyjä, jotka ovat lähellä puun omia. puun omia sävyjä.
Puun omaa luonnetta korostamaanhan vahaus valitaankin...
Oksan häivyttämiseen mäntypaneelissa sopii hyvin esimerkiksi kirsikanvärinen vaha. Jos väri olisi vaikkapa vihertävä, oksa pomppaisi näkyviin hyvinkin häiritsevästi - epämiellyttävä yllätys toivorikkaalle sisustajalle.
Yleisimmin suomalainen valitsee varsin vaaleita sävyjä, joilla sisätilaan saadaan sekä luonnetta että valoisuutta. Vaalean pinnan voimakkuutta saadaan lisättyä useammalla sivelykerralla. Kolme kertaa on ehkä hyvä enimmäismäärä; muuten on syytä valita sovinnolla voimakkaampi sävy.
Petsilakka on vanha kestosuosikki kuultokäsittelyä haluavalle. Petsilakkakäsittelyn myötä pintaan muodostuu kalvomainen, kova lakkapinta. Uudet tuotteet alkavat olla akrylaattipohjaisia ja vesiohenteisia, joten työvälineet voidaan pestä vedellä. Siistiä ja hajutonta.
Työmenetelmä poikkeaa vahakäsittelystä siten, että ainetta voidaanvetää kerralla reippaammin. Viimeinen sively on kuitenkin tässäkin muistettava tehdä syynsuuntaisin vedoin.
Petsilakoissakin on sävyvaihtoehtoja laidasta laitaan. Mitä tummempaa on valittu, sitä tarkemmin on sivellintä käsiteltävä: piirto näkyy tummassa pinnassa paljon selvemmin kuin vaaleassa. Semmoisia tasattaessa käytetään pitkiä, syynsuuntaisia vetoja. Hyvä vaihtoehto on käyttää superlonsivellintä, jolloin siveltimen jäljiltä vältytään kokonaan. Tällaisen sienen avulla saa erinomaisesti aikaan hennon jäljen. Sävytystä voi halutessaan syventää toisella käsittelykerralla.
Vaneri on taas tulossa nopeasti sisäverhoukseen. Sen kohdalla menettelytapa poikkeaa hiukan laudasta, sillä tehtaalta tulleessa vanerissa hiontasuunta on hyvin usein poikittain puun syihin nähden. Tällainen pinta on hiottava käsin syyn suuntaiseksi ennen pintakäsittelyä.
(JKA 2.11.2003)