Suomalaisen alppihiihtohistorian ensimmäinen olympiamitali, Tanja Poutiaisen hopea suurpujottelussa, oli yllätys naisten maajoukkuevalmentajalle Michael Bontille. Sveitsiläinen Bont joutui mitalin varmistuttua vetäytymään hetkeksi omilleen. Lehdistön juttusille Bont tuli suupielet korvissa.
- Piti istahtaa viideksi minuutiksi alas. Hienoa, eihän tästä voi muuta sanoa. Suomella on ensimmäinen alppihiihtomitali. Mahtavaa, Bont tunnelmoi.
Bont on valmentanut naisten maajoukkuetta keväästä 2003. Bontin valmennuskaudella Poutiainen on voittanut ensimmäisen maailmancup-kilpailunsa, pujottelun ja suurpujottelun maailmancup-mestaruudet, kaksi MM-hopeaa ja nyt olympiahopeaa. Tällä kaudella Poutiainen on ollut vaikeuksissa.
- Se että jaksoimme olla kärsivällisiä ja mitalin odottamaton luonne tekevät tästä vielä hienompaa. Pitää onnitella koko joukkuetta. Mitali on iso juttu myös minulle valmentajana, Bont sanoi.
Sestrieressä suomalaisjuhlat
Alppihiihdon lajijohtaja Janne Leskinen hyppii, pomppii ja halaa lähes kaikkia tielleen osuvia. Osansa saavat ainakin maajoukkuelääkäri Eero Hyvärinen, alppilajien valiokunnan puheenjohtaja Martti Uusitalo ja markkinointimies Mikko Luukkaa. Tanja Poutiainen on juuri varmistanut suomalaisten alppihiihtäjien kautta aikain ensimmäisen olympiamitalin. Siksi porukka kemuaa Sestriere Collen maalialueella.
Uusitalo haluaa Poutiaiselle Suomen lipun. Hän soittaa katsomoon ja huutaa puhelimeensa "käykää hakemassa noilta smurffeilta Suomen lippu". Katsomossa on paljon Suomen sinisiin kisavaatteisiin sonnustautuneita. Pian Uusitalo kipuaa kenenkään estelemättä turva-aitojen yli lippua hakemaan, antaa matkalla tv-haastattelun ja palaa pian viemään lippua Poutiaiselle.
Samalla Leskistä viedään eestaas. Ohimennessään Leskinen huikkaa toimittajille, että tulee kohta takaisin. Kohta Leskinen viipottaa toiseen suuntaan, mutta ei tule takaisin. Myöhemmin kansainvälisessä lehdistötilaisuudessa Leskinen ehtii juttelemaan.
"Uskomaton comeback"
Avausmitali merkitsee paljon.
- Kauan ja hartaasti sitä on odotettu. Kalle (Palander) ja Tanja olivat urheilullisesti sillä tasolla jo Salt Lake Cityssä (2002) ja (Sami) Uotilakin sillä suunnalla, Leskinen muistaa.
Torinossa Leskinenkään ei osannut odottaa Poutiaiselta suurpujottelumitalia.
- Täällä pujottelu oli Tanjalla se laji, josta mitalia lähinnä odotimme, Leskinen myöntää.
Poutiainen sijoittui keskiviikkona pujottelussa kuudenneksi.
- Suurpujottelussa ihan uskomaton comeback. Hyvää työtä valmennusporukalta. Nämä ovat aina olympialaisissa yllätyskisoja. Ei varmaan kukaan olisi osannut veikata tätä mitalikolmikkoa, Leskinen viittasi amerikkalaisen Julia Mancuson, Poutiaisen ja ruotsalaisen Anna Ottossonin suuntaan.
Vielä takaisin maalialueelle. Suomen maajoukkueen valmennus- ja johtoporras vastaanottaa onnitteluja joka suunnalta. Poutiainen poseeraa palkintokorokkeella verhouteena Suomen lippuun. Lehtikuvaajat, valmentajat ja tv-kamerat kerääntyvät ympärille.
- Nämä ovat niitä hetkiä, että vasta myöhemmin valkenee mitä oikein tapahtui. Nyt mennään vaan paikasta toiseen, Leskinen sanoi.
(MTV3-STT)